Eilen illan elokuva oli Pikku prinsessa (1939). Minulla on jotenkin ristiriitainen suhtautuminen näyttelijään nimeltä Shirley Temple. Hän on/oli taitava, lahjakas ja valloittava lapsitähti, mutta samalla myös liianliianliian. Ehkä tunteeni johtuu siitä, että en ole koskaan pitänyt tekopirteistä lapsista enkä varsinkaan tekopirteistä pikkutytöistä. Ikään kuin he olisivat kahmineet ja saaneet yliannoksen koko maailman lapsikatraalle tarkoitetusta aktiivisuudesta. - Luultavasti olen mielipiteeni kanssa aika yksin, mutta kestän sen kuin nainen.
Jk. Ja kyllähän Shirley osasi näytellä, stepata, laulaa ja tanssia!
Tulee lähinnä mieleen, että puhutko Shirleystä nyt kameran edessä vai oikeassa elämässä. Kuinka paljon on ohjaajan ja tukijoukkojen aikaansaantia / vaatimuksia...
VastaaPoistaIhan kameran edessä - vaikutelmia... Varmasti ohjaajat ja muut ovat lyöneet vaatimusleimansa.
PoistaMäkin oon nähnyt ton kuvan jo aikoja sitten, joskus kakarana. Silloin mä tykkäsin, en tiedä tykkäisinkö nyt. Olisi kiva katsoa uudelleen.
VastaaPoistaElokuvien suurkuluttajana sanoisin, että kaikenlaisia elokuvia kannattaa katsoa!
Poista