Tänään bongasin teemapäivän, jota vietän mielelläni. Lehmien arvostuksen päivä kuulostaa maalla syntyneen ja maalla asuvan korvissa hyvältä. En ole koskaan asunut maatilalla, mutta mummulassa oli lehmiä, joista Ruskon ja Rallin muistan vieläkin nimeltä. Suhteeni lehmänmaitoon on aina ollut lämmin - tosin nimen omaan vastalypsettyyn lehmänlämpimään maitoon muistan kerran tehneeni totaalisen pesäeron. Se vaan alkoi tökkiä yhtäkkiä. Maitoa juon, mutta mieluummin kylmänä.
Kuvassa on Heikkilän Miina, jonka ikuistin kesällä -13. Asusti hyvässä talossa, jossa on varmasti joka päivä lehmien arvostuksen päivä.
Mulla oli oma punainen muovimuki, jonka kanssa odotin navetassa, kun muori (isän äiti) sai lehmät lypsettyä ja maidon siivilöityä. Siitä sitten sain siivilästä suoraan sitä lypsylämmintä maitoa mukiini ja ai että se oli hyvää!
VastaaPoistaNyt jäisi kyllä juomatta :) Ehkä kylmänä, muttei enää lämpimänä... Mutta sen navetan tuoksun muistan vieläkin. Ja muorin vihreän navettatakin ja huivin...
Ja ne päivät, kun lehmistä sitten piti luopua :(
Lapsuudessa kävin usein tätini tykönä, jossa tutustuin lehmiin. Pelkäsin niitä, enkä koskaan juonut lehmän maitoa, join vain kaupan maitoa :) :)
VastaaPoista