tiistai 19. heinäkuuta 2016

Taidetta, popcornia, sadetta ja yhteislaulua


Eiliseen päivään kuului yli 13000 askelta (mittari ei lomaile, vaan kulkee housuntaskussa mukana) ja paljon mielenkiintoista. Aamupäivällä käveltiin Sara Hildenin taidemuseoon, jonka tämänkertaisesta näyttelystä olin lukenut jonkin verran, mutta joka yllätti ja lumosi ja oli vaikuttava! Ron Mueckin teokset tuntuivat lähes-eläviltä ja edelleen olen sitä mieltä, että päivänvarjon alla olleen pariskunnan miehen katse seurasi jokaista näyttelysaliin tulijaa... 
Seurasimme myös Särkänniemen hulinaa ja hälinää pitkän aikaa, söimme popcornia ja nautimme auringonpaisteesta. Olimme juuri oikeaan aikaan liikkeellä, sillä paiste muuttui pilveilyksi ja lopulta sadekuuroksi. Siinä vaiheessa olimme jo paluumatkalla ja kävelyvauhti vaihtui löntystelystä rivakaksi menoksi. 
Illalla lähdettiin vielä kaupungille. Kierreltiin ja kaarreltiin ja lopuksi tiemme johti Laikunlavan yhteislaulutilaisuuteen. Kaikkeen sitä ihminen eksyy (positiivinen huomio)... 

3 kommenttia:

  1. Haluaisin myös itse nähdä Sara Hildenin uuden näyttelyn.
    Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta.


    Innolla aloitan seurailemaan sun blogia <3!
    Aurinkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Ron Mueck pysähdyttää ja koskettaa niin paljon, että suosittelen käyntiä! Kiva, kun löysit tien tänne...

      Poista