Ensin kuunneltiin radiota, sitten saatiin levysoitin ja vähitellen vinyylilevyjä alkoi kerääntyä hyllyyn, ihmeteltiin C-kasetteja, äänitettiin itse kasetteja ja ostettiin äänitettyjä. Maailma muuttui, kun tuli CD-levyjen aika. Virheetöntä, puhdasta ja täydellistä, vai oliko sittenkään? Itse ainakin nautin välillä suunnattomasti, kun voin myös kuunnella vinyyleitä (kiitokset kuopukselle soittimesta!) ja silloin pienet rahinat ei haittaa. Tulee jotenkin nostalginen olo ja mieleen muistot siitä, kun Simonkadun Kansankulttuurista tai Aleksanterinkadun Musiikki-Fazerilta kävin etsimässä joitakin tiettyjä levyjä aina silloisen ihastuksen vuoksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti