Sain naistenpäivänä ruusukimpun. Siitä on nyt kohta kaksi viikkoa ja ruusut on edelleen hengissä. Yksittäinen ruusu on keittiön pöydällä kulhossa, muut yhdeksän olohuoneen pöydällä maljakossa. Niitä on kuljetettu yöksi kylmään, vesiä on vaihdettu ja uusia imupintoja leikattu. Ihmeellisiä siitä kaikesta huolimatta! Aikanaan esikoisen saatuani ihmettelin sairaalassa niitä reippaita tuoreita äitejä, jotka jaksoivat iltaisin kylvettää ruusukimput, kun itsellä ei ruusut nyt ihan ensimmäisinä kulkeneet tärkeyslistalla...
Joka tapauksessa nuo tämänkertaiset ruusut ilahduttivat ja -tavat. Kiitos miehelle, jolta ne sain!
Jk. Tänään on palmusunnuntai ja se päivä, kun itä ja länsi ottavat yhteen. Virpominen ei ole koskaan ollut länsisuomalaisjuurisen juttu. Enemmän trulliperinne lankalauantaina, mutta sekin kuului nuoruusvuosiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti