torstai 10. maaliskuuta 2016

Luen ja luemme


Meillä on aina luettu paljon. Lapsille luettiin jonkin verran pieninä, kunnes oppivat itse lukemaan ennen kuin täyttivät viisi. Sen jälkeen nenä kirjassa, käsi kirjan reunassa, silmät kirjassa ja sitä rataa. Luulen, että kirjat on edelleen kaikille meille rakkaita ja tärkeitä - ainakin kirjahyllyistä päätellen myös Helsingissä ja  Tampereella...
Maaliskuun saldo on itselläni nyt kolme kirjaa. (Takapiru, Britt-Marie kävi täällä, Vierashuone). Nappivalintoja jokainen. Pitkäaikaiskirjana on kesken Oliver Sacksin Mies joka luuli vaimoaan hatuksi. Mitä sinä luit viimeksi / luet nyt?

10 kommenttia:

  1. Taidan just nyt olla ns kirjojen välissä. Mutta Britt-Mariesta tykkäsin minäkin kovasti ;-)

    VastaaPoista
  2. Niin, ja siis vissiin viimeksi lukemani kirja on ollut se Sydämenlyönneissä ikuisuus, joka oli ihana tarina burmalaisista rakastavaisista.

    VastaaPoista
  3. Minä luin viimeksi Antoine Laurainin Punaisen muistikirjan nainen. Lyhyt tarina Lauresta ja Laurentista. Laure tulee ryöstetyksi, joutuu lopulta sairaalaan. Kirjakauppa Punaisen Vihkon omistaja Laurent löytää Lauren liilan käsilaukun ja rupeaa tekemään salapoliisityötä löytääkseen laukun omistajan.

    Heti perään aloitin uuden kirjan, José Saramagon Kertomus sokeudesta.
    "Romaani käsittelee nimeämätöntä aluetta, jonka asukkaiden keskuuteen leviää sokeus. Sokeutuneilla ei ole silmissään mitään näkyviä vaurioita, mutta he näkevät vain pelkkää valkoista. Hallitus alkaa nimittää syyltään tuntematonta sairautta ”valkotaudiksi” tai ”valkosokeudeksi”. Omituinen ilmiö saa näkevät paniikkiin, ja he ryhtyvät taistelemaan epidemiaa vastaan. Sokeat ja tartunnankantajiksi epäillyt eristetään epäinhimillisiin oloihin vanhan mielisairaalan tiloihin.
    Kirjassa jätetään epäselväksi, koskettaako epidemia vain tiettyä kaupunkia tai valtiota vai onko se koko maailmaan leviävä pandemia.
    Kirjan henkilöt ovat nimettömiä. Heihin viitataan lähinnä kuvailevilla ilmaisuilla, kuten ”tummalasinen tyttö”, ”lääkärin vaimo”, ”ensimmäinen sokea”, ”kierosilmäinen pikkupoika”, ”mustalappuinen vanha mies” ja ”autovaras”. Sokeus ei tuntemattomaksi jätetystä syystä tartu silmälääkärin vaimoon alun alkaenkaan. Hän on ainoa, joka joutuu näkemään maailmassa epidemian seurauksena kehittyneet epämiellyttävät muutokset. Kirjan tapahtumat kuitenkin päättyvät parhaiten päin: näkökykynsä palaamisen huomaa
    ensimmäiseksi ensimmäinen sokea, myöhemmin yöllä tummalasinen tyttö, aamun valjetessa silmälääkäri ja lopulta myös muut kansalaiset."

    Vaikuttaa mielenkiintoiselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmat olen lukenut ja pidin molemmista tosi paljon!

      Poista
  4. Lee Harper: Kuin surmaisi satakielen.

    VastaaPoista
  5. Sarah Watersin "Parempaa väkeä" on nyt luettavana. Tykkäsin paljon hänen kirjastaan "Silmänkääntäjä". Ja tämä uusi vaikuttaa hyvältä.Koputan puuta ;-)

    VastaaPoista