Tänään tulee kuluneeksi 56 vuotta siitä, kun minulle annettiin nimi. Nimiyhdistelmä ei ole hyppinyt silmille vanhoissa kirkonkirjoissa kovinkaan usein, mutta kutsumanimeni on juuri niillä vuosikymmenillä ollut hyvin suosittu.
Nimen miettiminen on vastuullista puuhaa. Uskon niin, vaikka jotkut yhdistelmät (anteeksi vaan!) vaikuttavat kyllä sellaisilta, että ne on keksitty siinä vaiheessa, kun kastamaan tuleva pappi on kopistellut ulko-ovella tai kun kahden kuukauden määräaika maistraattiin ilmoittamisessa on ollut niin sanotusti viittä vaille...
Jk. Lisätäänpä tähän vielä tuo nimiyhdistelmäni. Se on Vuokko Marjatta ja sitä olen nyt totellut 56 vuotta...
Jk. Lisätäänpä tähän vielä tuo nimiyhdistelmäni. Se on Vuokko Marjatta ja sitä olen nyt totellut 56 vuotta...
Meillä on sama toinen nimi! Metsän tyttäriä sitten kai;)
VastaaPoistaHesarissa oli muutama päviä sitten juttua etunimistä ja miten monet niistäkin nimistä, jotka ovat ihan tavallisia, olivat aiakaan pakannallisina pidettyjä. Tällaien oli mm. Vilja, joka meinasi olla kuopuksemme nimi, mutta onneksi valtisin Meri, sillä tyttärellä oli kaikkien aikojen vilja-allergia ja monta muutakin allergiaa 16 ikävuoteen asti, mutta ei mitään allergiaa kaloille tai muille mereneläville, mikä ylettömästi hämmästytti lääkäreitä.
Äitini toinen nimi Kyllikki oli joskus myös pakananimiin luettu.
Nythän on vuokkojen kuukausi...ja kohta sitten talvikkien.
<3
Metsän tyttäriä, puolukkatyttäriä! Meillä jännätään nyt sitä, mikä mahtaa tulla pienen miehen nimeksi... Nimiäisiä juhlitaan kesäkuulla.
VastaaPoista