Aina välillä törmää (kuv.) kirjaan, jota ei malta laskea kädestään, vaikka järki sanoo ihan muuta ja vaikka kiltin tytön nukkumaanmenoaika on jo reippaasti ohitettu. Eilen illalla minulle kävi niin. Pari päivää sitten aloitettu kirja (Maggie O'Farrell: Käsi jota kerran pitelin) koukutti ja se oli ehdottomasti luettava loppuun. Kirja oli loppuriveille asti hyvä. Eikun enemmän kuin hyvä. Sellainen eximian ja laudaturin välissä oleva.
Eilinen matemaattinen keskiviikkokahvikeskustelu liittyi myös painotuotteisiin. Työpaikalle tuotiin 120 riisiä paperia. Suomeksi sanottuna sitä oli 60000 arkkia. Aarnion oikeudenkäynnissä on 25000 arkkia tutkinta-aineistoa, joka on siis 50 riisiä. Huh huh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti