keskiviikko 12. lokakuuta 2022

Höyhensaarihemmojen huono keikka


Olipahan huonoin yö naismuistiin! Ultra Brata lainaten käänsin tyynyä ympäri saadakseni esiin sen viileän puolen yhä uudestaan ja uudestaan. Käänsin kylkeäkin, ei auttanut. Aivot toimivat täyskapasiteetilla ja aina kun joku höyhensaarihemmo yritti saada minua mukaansa, tuli joku briljantti ajatus ja virkistyin. Jossakin vaiheessa kuitenkin olin nukahtanut, sillä näin unta, että viraston ovikello soi ennen seitsemää ja joku pariskunta tuli äänestämään. Menin yöpaitasillani avaamaan ja kun ehdin vaihtaa päivävaatteisiin, he jo lähtivät ja jättivät minulle äänestysliput kuorissa. Eli siis lähetekirjeet jäivät siinä tohinassa kirjoittamatta kokonaan! No, sitten väkeä istuikin odottamassa vaikka kuinka paljon ja viraston tietokoneen tilalle oli vaihdettu joku ikivanha kone, jossa ei ollut juuri muuta ohjelmia kuin pasianssi ja yritin etsiä tarvittavia lomakkeita tulostettavaksi. Samassa tajusin, etteihän vielä ole edes mikään ennakkoäänestys alkanut ja kävin sanomassa väelle sen. Ja sen jälkeen heräsin. Ja käänsin taas tyynyä ja odottelin seuraavaa retkeä unimaailmaan.

Jk. Kuva ei liity tarinaan. Se on pappilan autotallin ovi, josta otin kuvan kerran, kun istuin portailla Miestä odottamassa.

tiistai 11. lokakuuta 2022

Taidetta ja tuberkuloosia


Perjantaina käveltiin katsomaan Iiu Susirajan näyttelyä. Näyttely oli viimeistä viikonloppua avoinna. Taas kerran Iiun työt saivat hyvälle mielelle. Miehet kävivät myös Sibelius-museossa, mutta minä jätin tällä kertaa sen väliin. Olisin kuulemma voinut soittaa cembaloa, jos olisin ollut mukana.
Lauantaiksi varattiin opastettu kierros Paimion parantolaan. Ajeltiin puolen tunnin matka ja ihailtiin vehmaita peltoaukeita. Pihaan saavuttaessa jo itse rakennus huikaisi…


Opastus oli hyvä, meitä oli vain kymmenen ryhmä ja kierreltiin ympäri sairaalaa. Portaat olivat inhimilliset kävellä ja seitsemännen/ylimmän kerroksen kattotasanteelta aukesivat huikeat näkymät. Tuolla tasanteella tuberkuloosipotilaat olivat ottaneet raitista ilmaa ja hengitelleet päivittäin tuntitolkulla ja pakolla.


Monet yksityiskohdat kiinnostivat - värit, muodot ja toimivuus. Kyllä Alvar ja Aino Aalto olivat neroja! (Ynnä koko suunnittelutoimistonsa väki.) 


Kiitos Esikoinen, kun houkuttelit meidät mukaan! Yleensäkin kotoseen viettämään ”alkuperäisen perheen viikonloppua” ja sitten tuonne Paimioon.

Jk. Alkuperäisen perheen käsitteen loi Esikoinen. Hänen mielestään hän on se, jonka myötä meistä tuli perhe. No, lapsiperhe nyt ainakin. Onneksi Kuopus kestää/kestänee tämän ihmejaottelun… 




maanantai 10. lokakuuta 2022

Pari sanaa kivasta viikonlopusta


Kotosviikonloppu takana ja hauskaa oli! (Ehkä huomenna teen selkoraportin monilla kuvilla.) Säät suosivat, kun lauantaina ja sunnuntaina oli aurinkoa ja perjantain sateen kanssa tultiin juttuun. Syötiin hyvin, käveltiin, muisteltiin, naurettiin ja tehtiin hyviä kirppariostoksia. Aamulla herättiin aikaisemmin ja kuunneltiin, kun lapsi (37 v) vielä nukkua tuhisi.  

sunnuntai 9. lokakuuta 2022

Adjektiivioloa töissä


Torstain työkokouksessa analysoitiin itsiämme ja ensinnäkin senhetkistä adjektiivioloa ja sitten, mitä adjektiivia toivoisi/tarvitsisi lisää. Kuvassa valitsemani kortit. Kilttimoodi oli jotenkin jäänyt päälle edellisestä päivästä, siksi valitsin kiltteyden. Taitavuutta kaipasin lisää, että saisin useamman pallon pysymään ilmassa. Pari palloa menee, mutta siihen se sitten jää. 

lauantai 8. lokakuuta 2022

Hajatuksia 22


Vapaa viikonloppu, jes! Isoveli täyttää tänään kuusikymmentäkuusi vuotta. On anopin nimipäivä. Hän oli nimensä mukainen eli hiljainen. Hyvä ihminen joka tapauksessa muutenkin ja ennen kaikkea siksi, että kasvatti minulle Miehen.
Eilen pysähdyin ajattelemaan, että oikeastaan työpäiviä alkaa olla hintsusti jäljellä, kun kerran kesällä eläkepäivät sarastavat. Olen lupautunut tekemään vielä virsikirjatyöpäiviä, vaikka virastotyöstä eläköidynkin. Eli niin sanottu pehmeä lasku on odotettavissa.. 


perjantai 7. lokakuuta 2022

Neljäkymmentä vuotta sitten oli tuulinen syksy


Neljäkymmentä vuotta sitten syystuuli puhalsi tai oikeammin se viuhui, vonkui ja myskysi. Vieläkin sen jäljet tuntuvat ja hyvässä mielessä. Virallisen vuosipäivän aika ei ole vielä, mutta marraskuussa juhlimme sitä. Kun on ollut toisen ihmisen kanssa näin pitkään, tietää usein jo puolesta sanasta tai eleistä tulevat lauseet. Telepatia toimii myös. 
Eipä olisi uskonut silloin syksyllä -82, että tämä on Se Juttu. Tai olisihan se pitänyt uskoa, kun tarinamme oli tähtiinkirjoitettu ja sen oli määrä käydä toteen. 

torstai 6. lokakuuta 2022

Seitsemän kilon nukkumista


Pian kaksi vuotta sitten ostimme itsellemme seitsemän kilon painopeitot. Tällä viikolla ne taas pääsivät kesäsäilöstä käyttöön. Nukumme kuin possut niiden alla. Eilen illalla esimerkiksi lopetin lukemisen yhdentoista maissa ja vedin peiton kunnolla niskaan. Havahduin seuraavan kerran aamun reaalitodelisuuteen puoli seitsemän aikana. Näin yhtäjaksoista nukkumista en juuri harrasta tavispeitolla. Suosittelen. 

keskiviikko 5. lokakuuta 2022

Terveiset unesta!


Miksi, oi miksi unessa on usein hankaluuksia? Viime yönä olin kylässä yksillä paikallisilla, jotka olivat ns. kädennostotuttuja. Yhtäkkiä muistin, että olin unohtanut mennä yhteen virsikirjatyöhön. Sitten selitin innoissani, että Kuopuksella on parhaillaan kaksi näyttelyä, mutta en millään muistanut niiden gallerioiden nimiä. Yritin etsiä kännykällä, mutta siitä ei tullut mitään. Lähdin pois kyläpaikasta vasta vähän yli seitsemän, vaikka Mies oli varoitellut auringon laskevan heti seitsemän jälkeen. Ajoimme Esikoisen kanssa pyörillä ja hänellä oli onneksi  pyörässään valot. Ajoimme ison kaupungin läpi ja huomasin unohtaneeni ne vähäisetkin liikennesäännöt, joita olin tiennyt. Sitten onneksi heräsin…

tiistai 4. lokakuuta 2022

Se oli melkein äskön!


Olen pohjimmiltani aika lailla perinneihminen. Kotiseutuyhdistyksen sihteeri olen ollut jo yli kaksikymmentä vuotta ja muutenkin pidän perinteistä. Räsymatot on mun juttu, samoin pelargoniat, vanhat arabiat ja kangaspöytäliinat. 
Miehen kanssa laitettiin kattilat ja pannut yhteen kasaan kohta neljäkymmentä vuotta sitten. Kumpikin toi tavaroidensa lisäksi myös omia perinteitä. Sen verran samoilta huudeilta oltiin, joten mitään heimoyllätyksiä ei tullut. Alettiin saman tien luoda omia perinteitä, omia käytäntöjä ja omia tapoja. Ja neljäkymmentä vuotta on mennyt nopeasti, kun se oli melkein äskön…

Jk. Äskön on minun tuomani sana tähän perheeseen. Kirjakieli-ihmiset käyttävät öön tilalla eetä. Sana on periytynyt myös seuraaville sukupolville…

maanantai 3. lokakuuta 2022

Hajatuksia 21

 


Nuorempana värjäsin hiuksiani. Kevytsävytteillä ja hennalla, kunnes luin jostakin hennan olevan vähän nounou. Se loppui siihen joskus parikymmentä vuotta sitten. Tai suunnilleen. No, sitten aloin puhua siitä, että kyllä harmaat hiukset on upeat ja ne on odotettavissa. Kauan meni ennen kuin ensimmäiset harmaat ihan oikeasti ilmaantuivat tuohon sivuille. Nyt niitä on jo joka puolella päätä ja olen tyytyväinen. Kuvassa on kuitenkin jäkälää…


sunnuntai 2. lokakuuta 2022

Kaksi on huisin paljon enemmän kuin yksi


Eilen arki palautui uomiinsa, kun meitä on nyt taas kaksi täällä Laurilassa. Illalla tehtiin pieni kävelylenkki ennen saunaa. Kakkosvahteilusta oli paljon kertomista. Vahtikeikka oli sujunut todella hyvin.  Eli olimme kumpikin vapaisiimme tyytyväisiä.

lauantai 1. lokakuuta 2022

Syyskuu-raportti


Heräsin lokakuuhun ja muistin, että Mies tulee tänään kotiin. Kivakiva! Pari vallatonta vapaapäivää yksin oli ihan sopiva breikki.
Ja koska kerran heräsin lokakuuhun, on sopiva aika raportoida syyskuu. Ei mitään erikoista. Mutta: Luin yksitoista kirjaa. Kävelin 300,4 kilometriä. Katsoin hyviä elokuvia. Kokoustin muutaman kerran. Kävin virsikirjatöissä ja tavistöissä.  Olin tyytyväinen ja onnellinen.