Joulumuistamisten aikaan

Toissapäivänä vein meidän joulukortit postilaatikkoon, eilen töissä kirjoitin/kuoritin yhteistyöjoulukortit ja vielä on jäljellä muutaman joulumuistamisen postitus pienelle, mutta sitäkin uskollisemmalle ystäväkatraalle. Yhden lähikaupunkireissun haluan tehdä ennen joulua. Sitten olen valmiina tekemään joulusiivoukset ja joululeipomukset, joilla ei ole niin määrättyä aikataulua kuin postilaitoksella.

Heräsin kymmenen minuuttia sitten. Mietin ensin viikonpäivää eli pitikö minun herätä aikaisemmin ja lähteä kävelemään töihin... Tajusin sitten melkein saman tien helpottuneena, että on torstai ja se tarkoittaa vapaapäivää ja kiireetöntä aamua ja että eilenhän juuri kävelin aamulla töihin! Kävelyaamuja on aika harvoin, mutta näinä päivinä autonkuljettajani viettää ansaittuja penttispäiviä ja siksi olen ollut muutaman päivän yksin kotona. 

Jk. Kuva on ruutukaappaus jostakin testistä. Ei ihan parhaita joululahjoja...

Onnensekaista ensiäitiyttä

Tasan kolmekymmentäviisi vuotta sitten Esikoisella ja minulla oli näytön paikka. Kumpikin oltiin noviiseja, mutta synnytys piti kuitenkin saada hoidettua, kun siihen oli ryhdytty. Verta, hikeä ja kyyneleitä oli kuvassa mukana - ja lopuksi onnensekaista ensiäitiyttä, joka oli palkinto The Suorituksesta.

Onnittelut Esikoiselle, joka on edelleen ihana ja oikukas ja rakastettava! On ollut etuoikeus olla äitisi jo näin pitkän aikaa...

Jäikö sinne mitään?

Kuva on torstailta ja sohvalta. En aikonut kirjoittaa mitään, mikä liittyisi kuvaan. Kirjoitan siitä lauseesta, jonka bongasin yhdestä mainoksesta ja joka huvitti minua suuresti...

Ota kaikki irti uunistasi. Näin mainostettiin jotakin uunia, mutta minähän ihan selvästi näin sieluni silmillä tilanteen, jossa uunista otettiin tiivisteet, vastukset, termostaatit, lapsilukot, saranat, lamput ja ritilät veks. 

Ja nyt samassa muistinkin yhden jutun, jota isä-Erkki kertoi. Jollakin pankkireissulla miehet olivat lähteneet hotellihuoneista ja joku oli kysynyt: Jäikö sinne mitään? Yksi koiranleuka oli vastannut: Jäi sinne puhelin...

Muunnettu muistilista

Eilen bongasin sosiaalisesta mediasta kuvan muistilistan. Ajattelin käydä sen nyt kohta kohdalta läpi, jos sinua kiinnostaa Laurilan jouluvalmistelut.

Meillä pyyhitään pölyjä ja huolet.

Piparit leivotaan ja laatikot tehdään.

Koti ja ajatukset järjestetään.

Silitän puolisoa, vaatteita en niinkään. Verhot ja isommat pöytäliinat meillä silittää Mies, minä keskityn pieniin ja kaitaisiin liinoihin.

Sauna lämmitetään toki ja sen pesusta vastaa Mies.

Joululahjat ja -rauha muistetaan.

Omia rakkaita tapaamassa -kiertueen toinen kohde

Eilen heräsin Helsingissä ja tänään Tampereella. Omia rakkaita tapaamassa -kiertueen viimeinen päivä tällä erää on alkanut ja yö nukuttu hyvin. 

Eilen päivällä tutustuin ja ihastuin Esikoisen perheen kanssa Mujiin. Bussia odotellessa kun oli aikaa istuskellä viihtyisässä kahvilassa ja tehdä myymälän puolella pieniä täsmäostoksia. Sitten vajaan kolmen tunnin bussimatka seuraavaan kaupunkiin. Iltaan kuului yhteistä leikkimistä Ykkösen kanssa, erittäin hyvää ruokaa (täytettyjä uunibataatteja), Kuopuksen näyttelyyn tutustuminen ja vielä myöhään pari jaksoa Kokkisotaa. 

Tänään vaihdan maisemaa vasta iltapäivällä. On aikaa päivittää kuulumisia ja rakentaa loppuun legolinna, joka jäi eilen vähän vielä kesken...

Nyt suosittelen!

En ole ottanut mainostamista vakavasti. Minulle on tullut blogielämän aikana muutama yhteistyötarjous, jotka olen sivuuttanut. Nyt sitten satuin ostamaan niin hyvän tuotteen, että halusin mainita siitä ihan kuvan kera... Eiliseen iltaherkuttelupöytään kun avattiin kaikkien muiden naposteltavien lisäksi tuo rasia ja täytyy sanoa, että oli todella nam! Suosittelen, jos jossakin rasian bongaatte.

Eiliseen kuului maa-artisokkaa ja kuhaa, Amos Rexin taidetta ja kahvilakäynti, Ornamon Design Joulu, ratikka-ajelua poikkeusreitillä (vartin matkaan meni kolme varttia) ja linnan juhlien seuraamista. Hyvä ja onnistunut päivä kaiken kaikkiaan. Pieninkin jaksoi olla matkassa mukana hienosti. 

Itsenäisyyspäivää!

Tänään pitäisi blogikuvassa olla sinivalkoisuutta. En nyt aamuaivoilla ja -silmillä löytänyt sellaista, joten kuurankukat saavat riittää. (Kuva on joulukuulta viisi vuotta sitten ja esittää Pupulan oven talviasuisuutta.)

Eilen tehtiin kaikkea kivaa. Lounastettiin etnisesti&vegaanisesti, käytiin Hakaniemen hallissa ja Ipanaisessa, leikittiin ja tutusteltiin. Päivän kohokohta oli tietysti se, kun hoidin puolitoista tuntia Kakkosta ihan yksin. Tuohon saatiin sopimaan vähän itkua, mutta valtaosa ajasta sujui hienosti. Iltapuuro maistui, syli kelpasi, ratikoiden kulkemista seurattiin ikkunasta ja yhteinen leikki oli vähäeleisen hauskaa. 

Itsenäisyys on monta asiaa. Minulle se on muun muassa oikeus omapäisiin ajatuksiin ja blogiin. 

Aamupuuroa vartin yli viisi

Kello oli soimassa viideltä, mutta heräsin/heräsimme jo vähän ennen. Lusikoin vartin yli viisi aamupuuroa - en nälän vaan velvollisuuden takia. Siinä syödessämme ihmettelin Miestä, joka työvuosinaan puuroili joskus aamukahden aikaan...

Kello on nyt vähän yli puoli seitsemän ja istun bussissa, joka kuljettaa minut vapaan ja pitkän viikonlopun viettoon. Ensimmäinen kohde on Helsinki. Maisema on lähes säkkipimeä, tiet on märkiä. Onneksi pössis on hyvä.

Jk. Kuvan nappasin juuri ennen bussin lähtemistä. 

Ei tullut merkkiä!

Kyllä minä taas niin mieleni pahoitin, kun luin eilen kunniamerkkilistaa ja en löytänyt sieltä omaa nimeäni... Olen sitä mieltä, että minulle kuuluisi luonteeni puolesta komentajamerkki hörsylöillä tai ilman, mutta pahkeinen sentään, ei taaskaan! 

Vakavasti sanottuna en minä ihan oikeasti ole prenikoiden perään. Et kai uskonut? 

Minimalisti ja maksimalisti samoissa nahkoissa

Pidän yksityiskohdista ja suuremmista linjoista. Olen samalla kertaa minimalisti ja maksimalisti. Näin isoon ihmiseen mahtuu monenlaista. Ajatuksissani ja kannanotoissani olen radikaali ja patavanhoillinen. Asiat ratkaisevat.

Nukuin viime yönä seitsemän tuntia heräämättä kertaakaan välillä. On hyvä aloittaa uutta päivää, kun akut on ladattu ja mieli levännyt. Virsikirjatyöpäivä on aikuisten oikeasti lastenvirsityöaamu ja lauluvihkotyöilta. Kynttiläkirkkoa ja joululauluja. Näillä mennään. 

Kukin taaplaa tyylillään

Eilen oli matkapäivä. Istuin bussissa melkein viisi tuntia ja henkilöautossa puolisen tuntia. Oli haasteellinen liikennepäivä melko huonon kelin vuoksi. Viestittelinkin matkalta ystävälle, että bussi ei pysy aikataulussa, mutta tärkeämpää on, että se pysyy tiellä...

Kotiin oli kiva tulla. Katselin äsken tuttujen ja kumminkaimojen jouluvirityksiä hieman epäuskoisena. En kadehtinut, kunhan ihmettelin. Vanha sanonta osoittautui taas oikeaksi, että kukin taaplaa tyylillään. 

Perinteitä olla pitää!

Minun matematiikallani kahdesta kerrasta voi jo puhua/kirjoittaa perinteenä. Siis eilen olin katsomassa tuomiokirkon kuusen eli valtakunnan ykköskuusen valaistumista (niin kuin viime vuonnakin) ja yksin ei siinä ihmispaljoudessa tosiaankaan tarvinnut olla... Tällä kertaa skippasin muskarijutut ennen hoohetkeä ja seurasin tapahtumaa vähän kauempaa kuin kirkon portailta. Porthaninpuisto oli juuri sopivan lähellä ja kaukana samalla kertaa.

Pari päivää sitten satoi lumen, joka kuorrutti tienoot jouluisiksi. Lumi pysyy tai sitten ei, mutta kauniilta se näytti!