Rakkaus vai pelkät pihlajanmarjat?

Kävelylenkkini kulkee usein hautausmaan kautta. Aamupäivällä, iltapäivällä, alkuillasta ja iltamyöhäänkin. Siellä on hiljaista, kaunista ja rauhallista. Eilen iltapäivällä oli ihan pakko pysähtyä ottamaan räpsy tuosta punamarjaoksasta. Ajattelin hyvin lapsekkaasti, että siinä oli rakkausoksa kaikkien muistojen ja kaipausten kivien keskellä. (Arkinen ja aikuismainen selitys on tietysti pihlajanmarjaoksa.)