Eilen käveltiin taas Töllille päiväkahville. Repussa kulki kahvitermari+mukit, pullat ja tikrukakkua. Podin aamupäivällä päänsärkyä ja otin särkylääkkeen - sitä en ole tehnyt kohta kahteen vuoteen. Vähitellen kävellessä pää alkoi seljetä ja kohta se oli entisellään.
Töllille mennessämme huomasimme, että siellä on muitakin. Istuimme pitkään vanhemman pariskunnan kanssa ja kuuntelimme, kun tuo mies lausui meille runoja. Murretta, huumoria, tunnetta. He olivat vähän ennen tuloamme puhuneet, että olisi mukava nähdä muitakin ja sitten me tupsahdimme paikalle. Luulen, että kohtaaminen oli tärkeää meille kaikille…
Jk. Kuvaan pääsi Töllin yksi kantikas kivi. Se ei kuvaa kohtaamistamme. On vaan yksi kivi.
Kyllä niitä kohtaamisia nykyisin jo kaipaa.
VastaaPoistaKyllä! Tuollainen tupsahduskohtaaminen tuntui tosi hyväktä.
PoistaOnpa ollut kohtaaminen, juuri sellainen, millaisia kaipaan elämässä: yllättäviä vieraiden ihmisten kohtaamisia ja siihen kuin mansikaksi kakun päälle jotain erilaista - tokia tavalliset turinat ja tarinat ovat niitä pieniä ahomansikoita sen ison mansikan ympärillä.
VastaaPoista