Yksi kotosreissujen tulisisia on kukkakimput milloinmistäkin ja mitämilloinkin. Sunnuntaiaamun kävelylenkin varrelta bongattiin niittylämpäre, jossa vielä oli kehäkukkia, malvaa, pellavaa ym. Ja ei muuta kuin poimimaan, vaikka lenkkarien kärjet vähän kastuivatkin. Kimppu kulki kolmensadan kilometrin matkan autossa kukkapuketoituna ja sunnuntai-illan keräsi sitten vaasissa voimia paikanmuutokseen. Eilen oli jo ihan entiselllään eli selviytyi matkasta hyvin.
Jk. En ole mikään floristi. Kunnioitan suuresti tuota ammattikuntaa, joka sitoo näyttäviä asetelmia ja kimppuja. Mutta olen ihan vaan tällainen tavismummu, joka tykkää poimia kukkia ja jota Mies (vaari) kutsuu luomufloristiksi…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti