Onnea vaikka kenelle!

Tänään on onniteltavia monta! Nimipäiväänsä viettää isoveli Antti ja toisnimipäiväänsä Mies ja Esikoinen sekä kolmisnimipäiväänsä Kakkonen ihan anteroina. Syntymäpäivä on Vävyllä ja ystävä-Anninalla. Eli lähetän nyt pienikokoisen kukkakaupan verran onnittelukukkia virtuaalisesti eri suuntiin! 

Eilen tein yhden taikinan joulupipareita. Viime joulun pipareita oli muutama vielä jäljellä rasiassa ja ne murskasin vaniljajäätelön ja mansikkahillosilmän sekaan iltapalaherkuksi. Oli muuten erittäin hyvä kombo. 

Puhutteleva magneetti

Kun jääkaappimagneetit tulivat kauppoihin, olin aivan innoissani. Vähän sama juttu kuin tekstillisten t-paitojen kanssa. Vaatekaapissa oli paitoja ja jääkaapin ovessa magneetteja vaikka kuinka. Sitten jossakin vaiheessa vähän kyllästyin ja siirryin täsmäostajaksi. Tekstin piti olla ihan pro, että se pääsi muuttamaan meille. No, nyt olen ottanut seuraavan askeleen ja ostan magneetteja vain kirppareilta ja tekstin pitää edelleen kolahtaa täysillä. Niin kävi eilen, kun löysin kirpparipöydältä kuvan yksilön. Se muutti puolella eurolla kotosen jääkaapin oveen, jossa se puhuttelee ja muistuttaa hienolla ajatuksella eilisestä, tänäisestä ja huomisesta. 

Ihan itsekäs

Unta ja koiranunta riitti melkein puoli yhdeksään. Eilen matkasin neljä ja puoli tuntia bussissa sen jälkeen, kun olin ollut töissä seitsemän tuntia. Lisäksi tämä talo on hiljainen, joten ei ihme, että nukuin pitkään. Kohta on aamukahvin aika ja sitten on tehtävä ruokakauppareissu. Jääkaapissa kun on vain Keijua, valot, Molkosania ja maapähkinävoita. 

Edessä on neljän päivän vapaa. Teen mitä haluan. Kiva olla ihan itsekäs muutaman päivän ajan...

Kyllähän minäkin valmistaikinasta!

Ihmisen mieli on kummallinen. Muistoissa tulee säilöttyä kaikenlaista vuosien ja vuosikymmenien varrelta. Ja miksi ihmeessä negatiiviset muistot pulpahtelevat joissakin tilanteissa helpommin mieleen... Niin kävi eilen, kun suoritin omaehtoista vapaaehtoistyötä ja tein seurakuntaan adventin kirkkokahveille pipareita. Minulla oli hyvä mieli, musiikki oli hyvää (kannoin läppärin ja ison kasan levyjä keittiön pöydän nurkalle ja sitten musiikki soi tuntikausia) ja työ sujui hyvin. Sitten muistin sen, kuinka vuosia sitten sitten sain kuulla kommentin: Kyllähän minäkin valmistaikinasta! - ja tunnelma lässähti hetkiseksi. Kommentti oli joko lausuttu puolihuolimattomasti tai tarkoituksella, mutta aina vaan se mielen sopukoissa säilyy. Ja tottahan se on, että valmistaikinasta nämä piparit olen tehnyt! 

En jäänyt rämpimään ikävään muistoon, mutta päätin blogata aiheesta. Nyt se on käsitelty. Piste. 

Ovi ja sen vaihtuva teksti

Jo aikoja sitten keksin töissä koristella viraston ovea. Tein ja teen sen helpolla tavalla, kun laitoin oveen muovitaskun, johon vaihdan aina uuden vuodenaikakuvan. Syksykuvan tilalle ehdin jo vaihtaa talvikuvan ja talvitekstin, mutta sitten alkoi sataa vettä ja teksti kertoi hangista ja mäenlaskusta. Eihän se sopinut ollenkaan! No, sitten tuli ongelma, kun syksykuva oli taas liian syksyinen. Jonkin aikaa tasku oli tyhjänä, mutta eilen etsin harmaamman kuvan ja löysin uusista virsistä mielestäni sopivan säkeen. 

Marraskuun viimeinen maanantai

Kuvia on paljon mielessä, arkistossa ja kovalevyllä. Tämä kuva löytyi Oton ja Steven yhteisestä arkistosta. Tiedän, että se on vanhempia räpsyjä, koska olohuoneen seinä on vielä vaalea. Olen lajitellut kuvan albumiin, jonka nimi on Hyvä kuva. Turha vaatimattomuus kun ei kuulu minun pirtaani... 

Marraskuun viimeinen maanantai on aamussa. Eilen kävin läpi eteisen kaapin, jossa on laatikoituina pipoja, lapasia, kaulaliinoja ja muita vermeitä. Nyt laatikot on taas järjestyksessä ja lajiteltuina. Olen pohjimmiltani ihminen, joka pitää lajittelusta. 

Ei mikään päänsilittelysunnuntai

Tänään on se kirkkovuoden sunnuntai, josta pidän eniten. Nyt on nimittäin tuomiosunnuntai. Lähinnä virsien ja karun musiikin takia se kuuluu suosikkeihini. Muistan, kun yhden pappisystäväni kanssa ideoitiin, että olisi hienoa saada vaikka savua, tulta ja tulikivenkatkuista tekstiä tehokeinoiksi. Jäi suunnitteluasteelle odottamaan toteutusta. Joka tapauksessa tämä ei saisi mielestäni olla mikään päänsilittelysunnuntai ja siksi olenkin valinnut omalla virsikirjatyövuorollani vahvoja ja päällekäypiä virsiä eli Vihan päivää sun muuta ihan Hohto-elokuvan tyyliin. Tänä vuonna ei tuo sunnuntai osunut kohdalleni työvuoroarpajaisissa, valitettavasti. 

Pikkujoulu takana

Eilen illalla meillä oli työpaikan pikkujoulu, joten nukuin nyt sitten aamuyhdeksään saakka. Tosin meidän pikkujoulumme alkoi jo iltapäiväneljältä ja kotona olin iltaseitsemältä, että nukkuminen ei johtunut siitä perinteisestä syystä. Ruoka oli erittäin hyvää, seura samaten, miljöö viihtyisä ja mukava oli olla koolla epävirallisemmim. Sauna oli myös tarjolla ja meistä yhdeksästä kolme saunoi. Minä en, kun en ole koskaan oppinut joukkosaunojaksi. Syy on korvien tai kilojen välissä.

Odottelin Miestä illalla hakemaan ja nappasin pihalta pari kuvaa. Taivaalta satoi mannaryynien ja styroksijauheen sekoitusta. Ilta oli tyyni ja levollinen. Mieli myös.

Asutaanko me talvellakin täällä?

Otsikko on melkein kolmenkymmenen vuoden takaa ja sen tokaisi Kuopus, joka jo pienenä oli aika suorasanainen. Meillä oli nimittäin ollut parina kesänä tapana käydä jollakin vuokramökillä ja ilmeisesti Laurilan residenssi ja miljöö olivat lapsen mielestä mökkimäiset. En muista enää, millä sanoilla vastasimme kysymykseen, mutta asia tuli kuitenkin kaikille selväksi.

Tähän aikaan kaikki valo on tarpeen. Toiset ottavat sitä kirkasvalosta, minulle on vielä riittänyt tavisvalo ja kynttilät. Eilen illalla kävelin elokuvista ja kaupasta kotiin iltaviiden paikkeilla ja ihmettelin mustuutta. Heijastin kulki käsivarressa ja pikkulamppu valaisi kulun viimeiseltä katuvalolta kotiovelle asti eli reilun kilometrin verran. 

Keittokirjailua

Laurilassa on menossa keittokirjojen inventaario. Sinisen hyllykön eka hyllyllä on kasvisruokaosasto, toisella leipomislinja, kuvan ulkopuolella sitten kolmannen hyllyn peruskirjat ja neljännen kirjaset ja kansiot. Kirjoja on paljon, mutta yllättävän vähän niitä tulee käytettyä. Suurin osa kokkailuideoista kun tulee napattua ihan vaan omasta päästä. Kirjojen omistaminen on oma lukunsa ja siksi näitä eepoksia on vuosikymmenien varrella kertynyt. 

Neljä kirjaa jo saatiin hyllykön ulkopuolelle. Yksi menee lahjoituskirpparille ja kolmea yritän kaupitella kahvipakettia vastaan paikkakunnan fb-kirpparilla, mutta vielä ei ole tärpännyt. Ehkä kaikki käyttävät netistä reseptejä... 

Lapsella on oikeuksia

Hyvää Lapsen oikeuksien päivää! Kuva-arkistosta löysin turkulaisnalleveljekset tai/ja -kaverukset, jotka edustavat tällä kertaa nuorempaa sukupolvea. Kaikkea sitä huushollista löytyy! 

Tänään on luvassa normityöpäivä tiskin takana. Tai ainakin näin ajattelen nyt, kun aamupuuroon on vartti aikaa ja kahvinkeitinkin on jo ladattu valmiiksi...

Tampereelle ja taivaaseen

Tänään viettää nimipäiväänsä Liisa ja onnitteluajatuksia lentelee Tampereelle ja taivaaseen. Äidissäni ja Kuopuksessa on jotakin samaa - hyvä huumorintaju, sinnikkyys, taiteentekeminen, käsiosaaminen ja uskollinen äitiys. 

Kuopukselle oli helppo keksiä ensimmäinen nimi kutsumanimen edelle. Nimipari oli ja on soinnukkaan rytmikäs meidän korviimme. Nimellä/nimillä on merkitystä...

Rakkautta ilmassa

Meillä on tänään vuosipäivä. Tapahtui nimittäin Mauno Koiviston ollessa presidenttinä ja Kalevi Sorsan pääministerinä, että Mies ja minä tavattiin face to face. Ilmassa oli rakkautta... Tämä tarina on jatkunut nyt sitten jo kolmekymmentäseitsemän vuotta. Siihen on kuulunut suuria tunteita, pieniä arkisia asioita ja isoja ratkaisuja. Ei ole tarvinnut pitkästyä, kun kaksi tulimerkkiä elelee saman katon alla. Ja kyllä - rakkautta on edelleen...

Rakkaudesta kiviin ja vaikka mihin

Tämän aamun kuva on eilisen jatkumoa. Idea tuli oikeastaan siitä, kun tänään on työpaikalla isompi tapahtuma, jonka otsikkona on Rakkaudesta lajiin. Olen erittäin puolisouskollista sorttia, mutta jos jätetään ihmiset kaiken tämän lajittelun ulkopuolelle, on rakkauden/tykkäämisen kohteita vaikka hurumykke. ´Lajiin´ tilalla voisi olla kiviin, villalankoihin, laukkuihin, koruihin, ruokaan, tarroihin, teippeihin, kirjoihin, kävelyyn, elokuviin jne. jne. jne.

Ottamuksia 48

Nukuin pitkään ja senkin jälkeen vielä torkuin kuunnellen radiota. Nousin sängystä vasta kymmenen minuuttia sitten. Kävin nappaamassa juuri äsken pergolassa tuon kuvan. Vaikutelma oli niin mustavalkoinen, että se ihan kummastutti. Illan ja yön aikana kun oli tullut uutta lunta sen tilalle, joka häipyi vesisateen alle. 

Tänään saan Miehen kotosesta kotiin. Asia ilahduttaa jo pelkällä ajatustasollakin tosi paljon... 

Vuosipäivä on iso asia

Eilen tuli hyvä uutinen ja keittiön hanasta sai ottaa tuon lapun pois. Kolme viikkoa keitettiin talousvettä varotoimenpiteeksi ja nyt sitten hanasta saa ottaa raakana. Vedenkäyttöä pitää kyllä edelleen säännöstellä - niin kuin on jo kuusi viikkoa tehty. Tämä syksy tulee jäämään mieliin vesisyksynä...

Muistan aika hyvin päivämääriä ja tänään on taas yksi vuosipäivä. Kuusi vuotta sitten hankittiin kotonen ja illalla myöhään näin sen ensimmäisen kerran irl. Siihen syksyyn liittyy muutakin merkittävää - Vävy ilmestyi kuvioihin ja ostin itselleni icebugit. Hyviä ja luotettavia kaikki! 

Jostakin on revittävä väriä!

Hidas aamu. Luvassa kohta hitaan ja harmaan aamun aamupala. Jostakin on revittävä väriä, joten tänä aamuna on kuvan astioiden palveluvuoro. Tänään ei ole puuroa, kun en sitä itselleni viitsi keittää ja Mies lähti muutama tunti sitten kotoseen kastelemaan kukkia. Tarjolla on kahvia, pari leipää ja ehkäpä kananmuna. Ihan kohta. Ja sitä hidasta olemista...

Överiksi meni!

Meillä on monessa asiassa laitettu överiksi. Jos sadussa puhutaan kolmesta karhusta, niin meillä niitä pitää olla yksi enemmän. Tai ei nyt välttämättä pidä olla, mutta sattui olemaan ainakin arkistokuvan mukaan...

Tänään on Maailman kiltteyspäivä. Lähipiirissäni on paljon kilttejä ihmisiä - pieniä ja suuria. On siis helppo viettää teemapäivää, kun katsoo ympärilleen! 

Eilen työpäivä, tänään vapaa-

Eilen pelattiin taas kerran Skip-Bo -peliä ja napsittiin välillä kultakaloja. Niitä jäi vielä kippoon kuvattavaksi. Muisteltiin sitten, että lasten ollessa pieniä ostettiin samantyyppisiä kultakaloja (punakeltaisessa laatikossa) ja niitä lapset mutustelivat auton takapenkillä matkalla mummulaan tai Hilja-mummun luo kesämökille. Ja aina välillä kuului kysymys: Joko me kohta ollaan perillä? tai Onko vielä pitkä matka? 

Tänään on vapaapäivä. Unimaailmasta havahtuessa piti vähän aikaa miettiä, onko tiistai vai keskiviikko. Tiistai, jes! Vapaa! 

Sanon marraskuulle kyllä

Tieni johti yhteen höpöhöpötestiin, jossa aiheena oli marraskuu. Vastasin kysymyksiin niin rehellisesti kuin pystyin eli vastauksia joutui hieman arpomaan sinnepäin, kun kaikki eivät kolahtaneet täysin. Sain tuloksen: 

Olet Marras-juu

Sanot marraskuulle kyllä! Rakastat rohkeasti tätä myssyistä, liukasta, mustankiiltävää kuukautta, jolloin valo on kauempana kuin koskaan, ja painaudut tyytyväisenä viltin alle. 

No, se nyt oli yksi testi, mutta ehkä se silti kertoo nykyisestä suhteestani marraskuuhun. On nimittäin ollut aikoja, jolloin marraskuu tuntui ylittämättömältä vuorelta etukäteen, jälkikäteen ja käteen. Se vaati pitkiä yöunia, paljon suklaata, kasan kirjoja ja silti siihen sisältyi voivottelua ja valitusta. Nyt on kaikki selvempää ja helpompaa. Kolmekymmentä päivää on kuitenkin niin lyhyt aika, että sitä on suhteellisen helppo rakastaa. Sanon marraskuulle KYLLÄ! 

Jk. Kuva on tyyppiesimerkki marraskuvasta. 

Isä on lapsen miespuolinen vanhempi

Eilen oli hiirenharmaa päivä. Sumuinen ja sateinen ja tuhruinen. Jos viikon kuluttua on vuoden harmain päivä, oli tämä nyt sille aika onnistunut alkusoitto ja tilausteos.

Tänään tulee äidin kuolemasta kuluneeksi kaksikymmentäkuusi vuotta. Suru on muuttanut muotoaan vuosikymmenien aikana, kun se on enää hiljaista kaipausta ja hienoista harmitusta. 

Tänään on isänpäivä. Minulla oli hieno isä ja lapsillani on. Ykkösen ja Kakkosen isistä nyt puhumattakaan...

Suomalaisen muotoilun silinteri

Joihinkin muotoilijoihin ja heidän kädenjälkeensä kiintyy enemmän kuin toisiin. Meidän perheessä näin on käynyt Kaj Franckin kanssa. Kiltaa, Teemaa, Scandiaa ja Kartiota on jokapäiväisessä käytössä ja ilona. Astioista tulee hyvä olo ja ne ovat kauniin puhuttelevia ihan itsinäänkin.

Hyvää syntymäpäivää, Kaj Franck! Kuolemastasi on kuulunut jo kaksikymmentä vuotta, mutta meille olet yhä se suomalaisen muotoilun omatunto, peruskivi ja silinteri. 

Arpajaisissa kaapit voittivat!

Eilen jouduin arpomaan. Aioin lähteä kävelylenkille aamupäivällä tai päivällä. No, Mies lähti aamukymmeneltä päiväreissuun ja minua laiskotti. Kävin ottamassa muutaman kuvan ulkona ja tulin takaisin sohvalle. Katsoin Suuren Pudottajan uusimman jakson ja kaksi jaksoa Sykettä ja söin lounasta. Sitten päätin ryhdistäytyä ja vaihdoin yöpaidasta päivävaatteisiin. Ja en lähtenyt lenkille, vaan lähdin keittiöön! Siivosin ensimmäisen (=isomman) kuiva-ainekaapin. Pidin kahvitauon ja jatkoin pienemmän samansukuisen kaapin parissa. Etsin hedelmäleivän ohjeen ja viikunapuutteesta huolimatta sain aikaan jonkinlaisen taikinan, kun löysin kuitenkin aprikooseja. 

Mies kotiutui ennen iltaseitsemää. Täällä odotti lämmin leipä ja siistit kaapit. Jospa tänään olisi kävelylenkin vuoro...

Jk. Kysessä ei suinkaan ollut mikään joulusiivous, sillä nuo kaapit on tapana myllätä aina muutaman kerran vuodessa ja sen hetki oli nyt. 

Jk2. Kuvan lumi näyttää kookoshiutaleilta! 

Viihtyisää, mutta huvittavaa

Huone, jossa olen töissä kahtena päivänä viikossa, on nykyään pienen seinäremontin, uuden maton ja uusien verhojen ansiosta viihtyisämpi kuin ennen. Tässä kuvassa on toiseen suuntaan tuttua seinää, jolla on ja jolla on aina ollut kaikenlaisia kuvia ja lippuja ja lappuja. 

Hyllyn päällä olevat kaverukset (kirahvi ja seepra) ovat saaneet talven myötä tutun tandemkaulaliinan, asiakasrillit odottelevat tiskillä ja hyllyllä on Kuopuksen taittelemia virsikirjalaivoja näytekirjoista. Huvittavaa, mutta viihtyisää. Viihtyisää, mutta huvittavaa.

Olen valinnaisruotsin kannattaja

Pahoittelen hämärää kuvaa. Kävin nappaamassa sen kaksi minuuttia sitten. Oman huoneeni Lundian tienoilla oli huono valaistus. Asia tuli kuitenkin ehkä selväksi. 

Tänään on siis ruotsalaisuuden päivä. Olen valinnaisruotsin kannattaja, koska olen aina pitänyt ruotsin kielestä. Se on laulavaa, soljuvaa ja liikkuvankiikkuvaa. Kohtalolla oli sormensa pelissä, kun sain aviomiehen, jolla on ruotsinkielinen sukunimi ja siihen aikaan oli vielä tapana, että avioiduttaessa otetaan miehen sukunimi. (Tosin sukunimilain uudistus alkoi jo kolkutella ovella ja tuli voimaan kahta vuotta myöhemmin.) 

Tänä iltana me menemme saunaan / vi skall gå till bastun. Hyvää ruotsalaisuuden päivää! 

Iloisia vaatteita!

Viime viikon kirpparikierroksella löysin Ykköselle ja Kakkoselle näin iloisia vaatteita. Mummun rahapussista meni vain kaksi euroa (tai vielä kymmentä senttiä vaille), joten tein todella edullisia ostoksia. Käyttövaatteita on kiva etsiä pikkupojille. Nykyään kirpparikierros vaan kestää tosi paljon kauemmin kuin ennen... 

Arkismiajatuksia

Arki on enemmän kuin sen neljä kirjainta - se on voimavara, ihanaa tavallisuutta ja elämän räsymattokulttuuria. Olen aina ollut arki-ihminen. Se alkoi kohdallani paljonpaljon aikaisemmin kuin bloggaaminen ja omapäiseksi arkeilijaksi tunnustautuminen. 

Arkismi on pinnalla. Nyt olisi helppoa olla kerrankin trendikäs, kun pitää arjesta...

Minuun iski oranssi

Oranssi iski! Aika lailla täysillä ja kulman takaa... Muutama viikko sitten löysin pienemmän lähikaupungin kirpparilta Marimekon pöytäliinan, joka riittää juurijajuuri keittiön pöydälle pöydän ollessa yhden jatkopalan formaatissa. Siitä se alkoi. Sitten oranssikeltainen tarjotin, kynttilä, basilikaruukku (hyllyltä löytyi terrakotan värinen purkki säilömään basilikaa), omituinen oranssinen astia (on kai tarkoitettu lämpösäilömään tuikulla vaikkapa teekannua) ja keltainen pikkupurkki. No, perjantain kirpparilta löytyi lasten leikkuulauta, jolle keksin heti alustakäyttöä. Muutama satsuma oli vielä äsken jäljellä. Tuo asetelma odotti minua äsken keittiössä, kun kurkkasin sinne ja nappasin kuvan. Aika iloista! 

Riemujen rikkaus ja surujen summa

Tänään on pyhäinpäivä. Muistetaan ja muistellaan heitä, jotka elivät ennen meitä ja meidän kanssamme. Töissä kirjoitin tällä viikolla ns. vainajalistoja, puhuin omaisen kanssa pitkän puhelun tulevista hautajaisista, tulostin kummitodistuksia ja sovin yhden kasteen. Elämän ääripäätyöt osuivat samalle keskiviikolle. Pienessä seurakunnassa työpäivän kirjo värittyy usein ilosta ja surusta. Riemujen rikkautta ja surujen summaa samassa paletissa. 

Ottamuksia 47

Vapaapäivän tietää tyhjästä kalenterisivusta ja hitaasta aamusta. Hidas tarkoittaa tällä kertaa sitä, että heräsin kahdesti. Ensin vartin yli seitsemän ja sitten kahdeksalta. Vieläkin olisi ollut varaa nukkua, mutta päätin kuitenkin jo löytää tieni sohvalle. Tällaisessa miljöössä istuskelen ja nappasin kuvan ikkunalauta-asetelmasta. Hyvää marraskuuta!