Ihmisen mieli on kummallinen. Muistoissa tulee säilöttyä kaikenlaista vuosien ja vuosikymmenien varrelta. Ja miksi ihmeessä negatiiviset muistot pulpahtelevat joissakin tilanteissa helpommin mieleen... Niin kävi eilen, kun suoritin omaehtoista vapaaehtoistyötä ja tein seurakuntaan adventin kirkkokahveille pipareita. Minulla oli hyvä mieli, musiikki oli hyvää (kannoin läppärin ja ison kasan levyjä keittiön pöydän nurkalle ja sitten musiikki soi tuntikausia) ja työ sujui hyvin. Sitten muistin sen, kuinka vuosia sitten sitten sain kuulla kommentin: Kyllähän minäkin valmistaikinasta! - ja tunnelma lässähti hetkiseksi. Kommentti oli joko lausuttu puolihuolimattomasti tai tarkoituksella, mutta aina vaan se mielen sopukoissa säilyy. Ja tottahan se on, että valmistaikinasta nämä piparit olen tehnyt!
En jäänyt rämpimään ikävään muistoon, mutta päätin blogata aiheesta. Nyt se on käsitelty. Piste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti