Elämyspäivä

Eilen huomasin, että lähelläni olevat ihmiset ovat kekseliäitä rakkaita. Miehen kanssa vietettiin rauhallista lomaspäivää kotosessa aamupäivällä, kun ovikello soi ja ovesta tulivat Esikoinen ja Kuopus onnittelulaulun, kukkakimpun ja kuoharipullon kanssa. Onnistuivat yllättämään minut kyllä ihan täysin, kun olivat juonineet koko jutun kolmisin.

Syntymäpäivälounasta syötiin pitkään ja hartaasti Hus Lindmanilla. Sitten käytiin katsomassa taidetta ja juotiin terassilla limsaa.

Esikoinen lähti junalle, Kuopus ja Mies lähtivät autolla Tampereen ja Laurilan suuntaan ja olin sitten kotosessa yksin ja sulattelin kaikkea tapahtunutta. Otin samalla haltuun tätä uutta perheenjäsentä - nimittäin Steven tilalle tuli nyt Otto. 

Illalla kävelin tuomiokirkolle. Olihan siellä muutama muukin eli meitä oli kaikkiaan seitsemänsataaseitsemänkymmentäviisi kuulijaa. Mozartin Requiem soi upeasti ja jäi mieleen pitkäksi aikaa. 

Jk. Tänään tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun aloitin bloggaamisen. En ole katunut päätöstä. Tämä on kivaa!