Luen paljon. Kirjoja, lehtiä, tilanteita ja ihmisiä. Useimmiten oikein, mutta joskus en saa selville, mitä tarkoitetaan. Otto (siis se/hän, joka tuli Steven paikalle elämässäni) säilöi yhtä väärinlukemaani ilmaisua tähän aamuun asti.
Sosiaalisessa mediassa oli teksti: Karkuriamme ei löytynyt vieläkään. Minä pyörittelin silmiäni (kuv.) ja mietin, että mikä ihmeen karkuriamme ja että onko ammeilla tapana ottaa jalat tai siis tassut alleen ja lähteä niin sanotusti livohkaan - tarkoituksella en käytä sanaa lipettiin, kun se oli täällä ravintolan nimi - ja jäädä karkuteille. Sitten ymmärsin, kun skrollasin tekstiä alaspäin ja siinä oli koiran naama. Sehän olikin koira, joka karkasi eli oli siis karkuri.
Jk. Muutama sana kuvasta. Oltiin lasten kanssa keskiviikkona taidenäyttelyssä. Hashimoton töiden lisäksi oli myös muutama muun taiteilijan työ sivuhuoneessa. Kuvasin tuon naulakon ja Esikoinen sanoi: ”Äiti, ei se kuulu näyttelyyn!” Kyllähän minä sen tiesin, mutta pidin valon ja varjojen vuoropuhelusta.
Kiitos aamun piristyksestä :) Näin silmissäni sellaisen leijonatassuisen kylpyammeen kipittämässä omilla teillään, vino hymy huulillaan "ettepäs saa kiinni, mulla on leijonan tassut, niillä pääsee kovaa..."
VastaaPoistaKarkuriamme.
Miten rikas onkaan meidän kielemme. Ja arvokas.
Leijonantassuisen minäkin näin... :)/Eläköön kielen rikkaus!
Poista