Oma koti on voimanpesä, aarrearkku ja taikalamppu. Sen huomaa viimeistään tällaisena virsikirjatyöviikonloppuna, jolloin töitä on tosi paljon ja kotona oleminen on huilaamista ja tankkaamista. (Eilinen päivä oli tosin tankkaamisen suhteen hyvin erikoinen, sillä töiden puolesta syötiin kaksi kertaa eilen valmiista pöydästä ja kotona oli vaan aamu- ja iltapalan vuoro.)
Viihdyn omassa kodissamme. Se on vuosien ja vuosikymmenien varrella yhteisesti tuunattu sellaiseksi, että siinä on ripaus muistoja ja tupsaus tunnetta ja aimo annos elettyä elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti