Kävelin eilen kirjastoon lainaamaan lukemista ja lukaisin siellä pari lehteä, joissa oli tutut tammikuun aiheet eli keventäminen, laihdutus ja taaskerrankeventäminen. Näillä aiheillahan irtonumeroitakin myydään tässä vaiheessa vuotta ja Uusi Elämä on monella vain toteuttamisen matkan päässä, kunhan lehti on ostettu...
Jäin sitten pohtimaan, että kun kerran juuri nyt on ilmestynyt/ilmestyy kirja Tiedostavan siemailun taito, olisiko aihetta yrittää noudattaa myös tiedostavaa mutustelua. En usko kieltoihin, en kieltäymyksiin. Siis en usko enää. Ehkä oman kropan hyväksyminen ja siinä samalla sen rakastaminen voisi saada miettimään, mitä sille haluaa tarjota. Ehkä se olisi tämän vuoden agenda, missio ja visio.
Tuosta pehmolelusta voisi Poika 30 vee olla mustis...
VastaaPoistaMinäkin olen lakannut uskomasta totaalikieltäytymiseen. Missään. Siksi tein sen yhden ainoan uuden vuoden lupauksen: olen itselleni hyvä. Se on oikeastaan vaikea, koska se pitää sisällään niin paljon. Varsinaista painonpudottamista, paremmpaa ja uutta elämää en lähde hakemaan. Elän omaa elämääni - juuri kuulin tv:stä uuden supersankarin roolin: keskinkertaisuusmies. (Uusi lastenohjelma Lelumesta)
Eli minä elän elämääni supersankarina; keskinkertaisuusnaisena! Vau!
Keskinkertaisuusnainen, hienoa! Olisi monenkin vaun arvoinen!
VastaaPoista