sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Harmaaturkkinen ystäväni


Minunhan piti kuvata kattoa, mutta kuvasinkin sen sijaan kattia... (No, kattoidea odottaa sopivaa mallia.)
Kuvassa Helmi, jolla on ikää yksitoista vuotta. Olemme viihtyneet hyvin yhdessä. Pestini päättyy tänään, mutta sain tilalleni tuuraajan. Helmi ei siis jää heitteille! 
Juna kohti keskistä Suomea lähtee puolentoista tunnin kuluttua. Lomanen on ollut monipolvinen, vaihteleva ja mielenkiintoinen. Kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut. 

6 kommenttia:

  1. Kotiin on mukava tulla kun on käynyt jossain, tuntuu niin...öö..kotoisalta? =)
    Mut siis jos aina nuhjaa kotonansa niin alkaa seinät kaatua päälle mutta kun vähän viilettää maailmalla niin jo vain on taas hyvä ihmisen olla. Kotona<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koti on paras paikka ja sen huomaa myös silloin kun sinne palaa...

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Niin minustakin! Olemme tunteneet seitsemisen vuotta ja vahteiluakin on ollut monta kertaa.

      Poista
  3. Niin pehmoisen näköinen - oikea Helmi :)
    Neulekerhoystävälläni on pikimustakissa nimeltään Helmi :D

    Sinustahan olisimme saaneet hyvän kissavahdin Pojan Tytölle ;) Tai sanotaanko, että miniäkokelaan Tytölle, joka on nyt sijoituksessa Pojalla, kun miniäkokelaan asuntoon ei saa viedä eläimiä.
    Poika ja Tyttö ovat hyvin kiintyneitä toisiinsa.

    AM on allerginen ja matka meille on pitkä, ettei Tyttö voi tulla meille, eikä sitä voi jättää yksin kotiin. Nyt ei saada Poikaa jouluksi kotiin kun ei saatu Tytölle hoitajaa koko jouluksi ja Poika lähtee käymään tyttöystävän luona Japanissa. Kun ei olisi enää kuin kaksi kuukautta kun tulee kotiin :) Mutta sellaista se tuore rakkaus on <3
    Tämmöinen tarina Pojalla ja Tytöllä - Tyttökin on jo oikeastaan vanha Rouva, ikää taitaa olla 13 vuotta ja on aika jääräpäinen välillä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, kun minulla on tuo toimistosihteerin pesti! Voisin muuten reissata ympäri Suomea kissavahtikeikkaillen...

      Poista