Eilen laitoin Osmon (askelmittari) taskuun ja lähdin kävelemään kohti joulutoria. Ei ihan mitä tahansa toria, vaan Katariinanseurakunnan perinteistä joulutoria. Minulle se ei ollut perinne, vaan ihan untuvikkona noviisina menin paikalle. Paljon väkeä, myytävänä käsitöitä, kirjoja, koruja ynnä muuta. Myyntipaikkoja oli ulkona ja sisällä.
Varsinaisia tehtäviä oli kaksi. Hain voittamani facebookpalkinnon eli keltaisen sateenvarjon. Olin kuulemma sen ihan oikeasti voittanut, joten kannattaa tällaisena osa-aikaturkulaisenakin osallistua vaikkapa tuon seurakunnan kyselyihin...
Toinen tehtävä oli soittaa jouluista taustamusiikkia yhdessä hyvän ystäväni kanssa. Reilut kaksi tuntia jompi kumpi meistä aina soitti ja jossakin vaiheessa innostuimme jopa laulamaan kaksiäänisesti - sitä se kahvi teettää!
Iltapäivällä kävelin juhlivan kaupungin toiselle laidalle ja olin tähänkin päivään hyvin tyytyväinen. Askelmittarin mukaan kävelyä tuli kaikkiaan kymmenen kilometriä. Sää oli mukavan talvinen ja vaikka kuljetinkin mukanani keltaista pitkää sateenvarjoa, ei mitään satanut...
Onneksi osa-aikaisturkulaisuutesi ei näy tekstissä, aina ihmetellyt kui ymmärtävät toisiaan ku sanoista häviää puolikas Murren suuhun, turun Murre on nälkäinen hurtta=)
VastaaPoistaKohtuu hieno tapetti, sano.
Olen niin vähän osa-aikaturkulainen ja siinäkin aika noviisi eli vasta nelivuotias, joten murretta en ole omaksunut.
PoistaTapetti oli minustakin tosi hieno!
Mahtavasti tuli kilometrejä.
VastaaPoistaJossakin vaiheessa olisin pitänyt kymmentä kilometriä tosi isona lukuna, mutta nyt tuntuu aika vähäiseltä, kun olen päässyt ahnehtimaan kilometrejä hullun kiilto silmissä...
Poista