Minulla on yksi erikoinen tapa ja se liittyy elokuvien katsomiseen. Kun elokuva on katsottu ja jos musiikki oli mielestäni hyvää/tosi hyvää/mahdottoman hyvää, etsin netistä nuotin ja soitan sitä heti saman tien. Niin kävi myös eilen illalla. Elokuva oli The Notebook - Rakkauden sivut. Alkumusiikki oli kaunista soutelumusiikkia (nimen omaan soutelu-, ei suutelu-) ja vähän ennen puoltayötä soitin sen kerran. Soitan varmasti vielä monta kertaa. Elokuva kesti toisenkin katselukerran ja lopussa tuli kyyneleet silmiin ja vähän poskillekin...
Hyvän elokuvan voi katsoa toiseen kertaan.
VastaaPoistaOletko käynyt blogissani lukemassa matkakertomustani?
Laitatko minun blogini osoitteen lukulistallesi.
Aion jossakin vaiheessa pitää arvonnan.
Kävin lukemassa blogissaai ja laitoin lukulistalleni. Kiitos vinkistä!
PoistaNo jopas on hieno&ihana&kunnioittava tapa, nostaisin hattua jos koskaan käyttäisin;)
VastaaPoistaMä saatan kuunnella elokuvien soundtrackit useampaankin kertaan juutuupista. Itse kun en osaa soittaa yhtään mitään, enkä ymmärrä nuoteista muuta kuin, että ne ovat palleroita eri viivoilla.
VastaaPoistaMinäkin aina joskus kuuntelen! Viivoilla oleviin palleroihin minulla on ollut tiivis ja mielenkiintoinen suhde jo neljänkymmenenkahdeksan vuoden ajan...
PoistaMinä kun olen muusikko ollut 37vee niin tuumin joskus pentuna jotta opettelenko ja päädyin pitkällisen miettimisen jälkeen (tiesin jo silloin että soittaminen on mun juttu) siihen etten opettele mutta kun jaksan soittaa niin ne vain aukeaa mulle jossain vaiheessa. Tällä hetkellä tajuan niistä ehkä 17% ja mikäs kiire tässä;D
PoistaMeillä kuopuksella oli into soittaa, mutta hän soitti ensin alkuun mieluummin kiiltokuvista (lastenlaulukirjasta) kuin kuunteli äidin opetusta. Myöhemmin sitten opetteli nuotit ja sointumerkkejä ja nykyään kolmekymppisenä soittelee omaksi ilokseen ja meidänkin iloksi...
Poista