En ole koskaan ollut joulutorttuihminen. En oikein ymmärrä voitaikinan ja luumuhillon liittoa. Onnekseni nykyinen mieheni on samoilla linjoilla kanssani tässä joulutorttuasiassa. (Selvyyden vuoksi sanottakoon, että olen ollut naimisissa kohta kolmekymmentäviisi vuotta yhden ja saman miehen kanssa ja juridisestihan hän on nykyinen mieheni.)
Pari viikkoa sitten tein neljä vihreäkuulatorttua ja kaksi persimontorttua. Ne syötiin parin päivän aikana. Mies teki eilen luumuhillotorttuja. Illalla sitten pelasimme viidestään SkipBo-peliä ja samalla nassutimme torttuja ja pikkuleipiä. Mietittiin, miten esimerkiksi yksi hiihtäjä voi syödä sata torttua joulun aikana. Ja kuinka monta joulutorttua ollaan syöty. Esikoinen kehittikin sitten otsikon: Elämäni joulutortuissa mitattuna.
Voitaikina on maailman paras pohja ihan mille vaan herkulle! Levylihapiirakkaa jaksaa Sus'kin tehdä, on se vaan nam++ ;) Tajusin juuri että oli tortuton joulu, makuun pääsin kyllä ennen jouluja kun ruokapankista sain nelisen kipaletta. en menetä yöuniani.
VastaaPoistaEi minulla mitään ole voitaikinaa vastaan eikä luumuhilloakaan, mutta yhdessä ne eivät mielestäni ole kovinkaan herkullinen yhdistelmä. Mutta hyväksyn torttuihmiset kyllä...
VastaaPoista