Olen syksyihminen. Olen kesäihminen. Lisäksi olen talvi-ihminen, puhumattakaan siitä, että olen kevätihminen. Jos musiikillisesti asian haluaisi ilmaista, voisi minun todeta olevan vivaldimainen (vrt. Vuodenajat), vaikka en mikään kepeä olekaan. En henkisesti enkä varsinkaan fyysisesti.
Syksyisin pitäisi aloittaa joku uusi harrastus, jos haluaisi elää kansalaisopistomaisesti. Olen tehnyt niin monena syksynä. Vuosikymmeniä sitten aloitin posliininmaalauksen. Vuosia sitten aloitin japanin opiskelun. Olen aika hyvä aloittamaan kaikkea. Nykyään tunnen itseni jo sen verran hyvin, etten juurikaan aloittele. Jatkan jotakin vanhaa, jonka olen hyväksi kokenut. Tänäkin syksynä.
Tunnistin tuosta itseni. Vuosi sitten lähdin innoissani opiskelemaan monta vuotta haaveilemaani kalligrafiaa. Loppuvuoden kävin vähän väkisin.
VastaaPoistaEli olen hyvä aloittamaan, mutta mulla alkuinnostuksen jälkeen into hiipuu...
Poika aloitti juuri japanologian opiskelut. Kieltä, kulttuuria, tapoja yms. Hän on opiskellut japania itsekseen jo monta vuotta, osaa lukea ja puhuakin sitä, mutta nyt opiskelee sitä ihan "aikuisten oikeesti". Käynyt japanissa jo neljä-viisi kertaa ja on todella ihastunut maahan. Valmistuu vielä joskus siitä hum.kandiksi :D Tyttöystävänsä lähtee tämän kuun lopussa Japaniin vaihtoon 5 kk:si.
Taas yksi yhteinen nimittäjä!
Poista