maanantai 4. syyskuuta 2017

Laurilan asemalla


Rakastuin kolmekymmentäviisi vuotta sitten veturinkuljettajaan. Sen jälkeen junat ovat kuuluneet elämäämme, niillä on tehty töitä, niillä on matkustettu ja matkustetaan edelleen. Ja nykyään myös niillä leikitään. Pikkumies ja Mies nyt lähinnä, mutta kyllä meitä muitakin asia kiinnostaa. Osia on hankittu useammaltakin kirpparilta ja kaikki sopivat yhteen, vaikka eri sarjoistakin on kyse. On asemaa ja veturitallia ja kääntöpöytää kaiken muun perusjutun lisäksi. Hyvin kulkee!

Edit: Rakastumisvaiheessa kohde olikin veturinlämmittäjä ja vasta myöhemmin -kuljettaja. Sama tyyppi kuitenkin koko ajan...

2 kommenttia:

  1. Yhtä kauan aikaa sitten änkes toi Vaimo mun mukaan kapakasta, eikä oo vielläkään älynny lähteä takas kotiinsa... ;D

    VastaaPoista