Postauksen idea ei ole oma, sen piirsi ja sanoitti ihailemani Pertti Jarla, joka tunnetaan Fingerporin isänä. Ajatuksen voi tuunata mille ikäkaudelle tahansa, mutta täysin subjektiivisista syistä minua tietysti kiehtoo viisi- ja kuusikymppiset.
Olen siis nyt viisikymmentäseitsemän vuotta vanha. Ikäni voidaan määrittää kahdella tavalla: olen joko reilu viisikymppinen tai vajaa kuusikymppinen. Ehdottomasti se ensimmäinen. Reilu kun on sellainen, joka vaikkapa tarjoaa kahvit, pitää sen minkä lupaa ja häneen voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Vajaa sitten on ihan jotakin muuta... Ehkä olenkin reilu huhtikuuhun -19 saakka ja siitä päivän pyöreä ja sitten taas reilu!
Niin...Se oli kyllä aika kauhea päivä, kun huomasi, ettei enää voi sanoa, että on "vähän oli nelikymppinen" vaan on ruvettava sanomaan, että "mä on kohta viiskymmentä". Se oli varmaan siinä joskus siinä vaiheessä kun täytti 48 tai 49. Ja nyt se 50 on ihan jo muutaman kuukauden päässä.
VastaaPoistaJa kauheetahan on myös se, kun äitin kanssa ei oo ikäeroa kun kymmenisen vuotta: kun mä oon jo melkein viiskymmentä ja äiti vasta vähän yli kuuskymmentä, niin eihän siitä tuu eroa kuin 10 vuotta :D
Oikeasti äiti täyttää jo 68, mutta kun kaikki on niin suhteellista ja ikä varsinkin.... Äitikin on muuten syntynyt huhtikuussa!
Mukavaa alkanutta viikkoa - taas yksi viikko lähemmäs kevättä!
Kiitos ikäpohdiskelusta ja terveiset äidillesi!
PoistaMäkin sanoisin vähän vaille 60 kuin vähän yli 60 :) :)
VastaaPoista