Somessa on nyt ollut kuvia ja niksejä siitä, miten joulukuusi kannattaa siististi viedä sisätiloista ulos. Toiset vannovat pressun nimiin, toiset karsivat oksia jo sisällä. Minulla on antaa vielä yksi aika omintakeinen vinkki, joka on peräisin joululta -82.
Vietin joulua yksikseni Lounais-Hämeessä. Sain pienen joulukuusen ja ihan untuvikkona en tietystikään tajunnut, että sitä voisi kastella. No, sehän varisi. Onnekseni asuin silloin isossa luhtitalokolmiossa, jossa joulukuusi sai ihan oman huoneen ja sillä oli tilaa varista. Huoneessa kun oli lainapiano ja sohva, ei juuri muuta. Joulu tuli, oli ja meni. Sitten tuli ongelma: miten saan kuusikalmon kuljetettua suhteellisen siististi ulos pihalle? Nokkela kaksikymmentäkolmevuotias keksi mielestään hyvän keinon... Kun kerran pieni kuusi jo oli varissut tosi paljon, varistelin sen loputkin neulaset lattialle ja jäljelle jäi vain kara, joka oli helppo nakata ensin toisen kerroksen ovesta pihalle ja sitten viedä roskapaikalle. Ei muuta kuin neulasten imurointi ja ensimmäinen oma joulu oli vietetty.
Jk. Vinkkiä saa lainata ihan vapaasti. En ole hakenut patenttia.
Komppaan ideaasi. Testasimme tätä karistamismenetelmää parisen vuotta sitten, kun kuusi oli kertakaikkisen kuollut joulun jälkeen. Yhden kerran kopautettiin kuusta lattiaan ja niin lattialla oli uusi havumatto.
VastaaPoistaTänävuonna katsellessani kuusien kokoamispaikkaa huomasin erään puun, joka on ilmeisesti ollut piilossa kellarissa koko vuoden. Sen ranka oli niin keltaisen ruskea, eikä havun havua ollut näkyvissä, ettei se voinut olla tämän vuotinen joulukuusi :)
Kiitos komppauskommentista! :)
PoistaMeidän kuusi otettiin taas tontilta, pikkuinen nätti ja vaarinkaljapulloon sopiva. Sitten silmiini osui uutinen, siitä kuinka katkaistu kuusi kaipaa kavereitaan ja itkee. Heti se huono omatunto iski :-)
VastaaPoistaAuts, en olekaan tullut ajatelleeksi tuota...
Poista