Oksymoroneja vuoden lopussa

Yleisesti on tiedossa, että pidän sanoista ja keräilen niitä. Joskus niitä tulla tupsahtaa vastaan kuin mustikoita metsässä tai sieniä sateella. Aatonaattona löysin yhden uuden ja se on oksymoron. Kuulostaa joko hammastahnamerkiltä, rauhoittavalta lääkkeltä tai tamperelaiselta toteamukselta, mutta ei ole kyllä mitään niistä. 

Oksymoron on kreikan kielestä tuleva sana ja tarkoittaa itseristiriitaa. Tuota tehokeinoa käytämme usein, kun sanomme jonkin olevan kauhean ihana tai hirveän hyvä. Esimerkiksi. 

Nyt on perjantai, laskin aivan itse

No niin, illlalla jäätiin kahdestaan. Hyvä mieli joulusta päällimmäisenä. Ja unta riitti viime yönä niin, että justiin vasta herättiin ja kellohan oli jo melkein yhdeksän. 

Vuosi vetelee viimeisiään. Tällä viikolla on monena päivänä pitänyt pysähtyä miettimään, mikähän viikonpäivä mahtaa olla kyseessä. Eilen istuttiin saunan lauteilla ja todettiin, että on torstai. Vasta torstai. Ja nyt siis perjantai. Vapaapäiviä vielä muutama jäljellä!

Uskaltaisitko valittaa ruoasta?

Meillä on kaikenlaisia kylttejä. Kuvan kyltin laitoin vitsinä esille pari päivää sitten. Aika turha, sillä täällä on aina majaillut tyytyväistä porukkaa, joille on kelvannut kaikki ruoat. Valitusta en ole kuullut. Kokkaaminen on ollut kivaa ja luovaa. Yhtenä iltana meillä oli sovellettua Paimenen piirasta eli vähän niin kuin entisajan lihaperunasoselaatikkoa, jossa ei ollut lihaa vaan härkistä. 

Eilen porukka väheni yhdellä ja tänään on loppujenkin matkustuspäivä. Sitten on taas se varisarki edessä kahden. 

Kissanpäiviä

Laurilassa vietetään kissanpäiviä. Kaikki muutkin ja se, jolta vietto onnistuu kuin itsestään. Nukutaan pitkään aamuisin, syödään hyvin, nukutaan päiväunia ja välillä leikitään. 

Eilen oli ulkoilupäivä. Liukumäki pääsi kokeiluun, samoin uudet liukurit ja pulkassa vedetiin sitä, joka täytti eilen 21 kuukautta (1  3/4 vuotta).

Eilen oli sämpyläpäivä. Tein kaksinkertaisen satsin ja laitoin taikinaan mausteeksi pestoa. Hyvin maistui kaikille.

Vakkoja ja kansia

Talo on nyt buukattu. Eilen etelän juna toi esikoisen, vaimonsa ja kissan. Päästiin yhteiseen ruokapöytään kaikki seitsemän ja lasagne maistui kaikille. Toiseksi nuorimmalle eli kahdeksannelle jouluilijalle oli lattialla omat ruokatarjoilut.

Iltaan kuului joululahjojen jakamista. Pienin osasi kuljettaa paketteja saajille, kun hänelle aina sanottiin nimiä/sukulaisuussuhteita. Paketista kuoriutui kaikkea kivaa ja hyvin mietittyä. Luvassa jokaiselle elämyksiä tulevalle vuodelle. 

On meitä onni potkinut ja kohtalo johtanut, kun ollaan saatu näin ihana porukka. Vakkoja ja kansia kaikki tyynni...

Muistelua, maistelua ja makujen sinfoniaa

Joulu on värien ilotulitusta ja makujen sinfoniaa. Ensimmäisen määritelmän keksin juuri äsken, toinen on perheen sisäisessä kielenkäytössä vakiintunut ilmaisu ja liittyy joulupöydässä olemiseen ja ennen kaikkea siihen hetkeen, kun ensimmäisen kerran päästään taas vuoden tauon jälkeen maistelemaan joulun ruokia.

Joulu on muistelun aikaa. Eilen illalla pääsin syömään pöydässä kulmitusten pikkumiehen kanssa, joka söi hyvällä ruokahalulla seitania, kurkkua, herneitä, leipää ja juustoa. Muistelin esikoista, jolle aikanaan kelpasi vain kinkku ja kurpitsasalaatti. Onneksi nykyään jo moni muukin ruokalaji, kun kinkkuakaan ei pöydässämme ole...

En aikonut mennä kirkkoon, mutta...

Terveisiä joulukirkosta, jonne en ollut aikonut mennä! Terveisiä töistä, joissa en ollut aikonut olla tänään! Vakituinen soittaja oli sairastunut, joten sain eilen puolenpäivän aikaan hälytyksen ja myönnän suoraan, että kyllä ketutti ja paljon. Mutta sitten päätin, etten anna extrakeikan pilata jouluani...

Jouluaamun messussa aamukahdeksalta oli varmasti muitakin lyhyen ja repaleisen yöunikertymän koonneita. Kuoro lauloi hyvin, urut toimivat ja ehdoton joululoppusoittosuosikkini Ding Dong Merrily on High kuulosti hauskalta ja sai hymyn huulille luultavasti muillakin kuin minulla urkujen ääressä. 

Aamuyhdeksän jälkeen riisipuuro ja sekahedelmäsoppa maistuivat ja nyt on ylimääräunien aika...

Laurilassa kaikki hyvin

Kyllä helpotti, kun luin päämartta Marianne Heikkilän ajatuksia joulusta ja joulupuuhailusta... Tee omannäköisesi joulu! Ole itsellesi armollinen! Joka tapauksessa olisimme tehneet tästä(kin) joulusta omannäköisen, jonka mallikappale on muotoutunut vuosikymmenien aikana ja johon molempien lapsuusjoulut ovat tuoneet jotakin lisää ja twistiä. Ja armollisuus on esimerkiksi sitä, että kaapit ja laatikot ovat saaneet olla rauhassa...

Toivottavasti saat viettää rauhallisen ja omannäköisen joulun. Tämän joulun alla huomasin käyttäneeni monta kertaa ilmaisua 'rauhallista joulua'. Olkoon se siis sellainen. Hyvä, lämmin ja hellä, yksin, kaksin tai isolla kokoonpanolla. Siirryn tästä puuron- ja sopankeittoon ja siinä samalla ajattelen sinua...

Ensimmäinen, toinen ja ... kolmaskymmenesviides kerta!

Meillä oli eilen supersiivouspäivä, johon kuului joulumusiikkia, musta jätesäkki eteisessä (ennen muinoin lasten ollessa pieniä kutsuimme huonona sisäpiirin vitsinä tuollaista Luomarannan perheen säkiksi), touhuamista siellä ja täällä, einesruokaa, joululiinojen silitystä jne. Sovussa pysyttiin, vaikka paljon oli tekemistä ja tunnetusti minä ainakin moisessa tilanteessa poltan helposti käämini. Yhden kerran käytin vähän isompia kirjaimia ja se tapahtui porkkalan teossa. (Kyllä, uusi vegehitti pääsi meillä kokeiluun!) Lopun päivää kirjaimet olivat normaalikokoisia...

Illalla huomattiin, että meillä alkaa olla joulu kasassa. Taas kerran. Kolmaskymmenesviides yhteinen joulu. 

Jk. Ihan oikeasti olen jo hereillä. Olen ollut jo yli tunnin verran. Yöuniksi riitti reilut neljä tuntia. Joululahjatkohan ne jännittävät...

Jouluvapaa alkoi!

Eilen alkoi jouluvapaan ensimmäinen pätkä. Se alkoi varsin tehokkaan työpäivän jälkeen. Työpäivä alkoi ja loppui koristelutehtävillä ja välissä oli tavallista arkista kirkkoherranvirastojobia. Aamulla laitoin pienen ja vaatimattoman joulutervehdyksen ikkunaan. Iltapäivällä autoin esimiestä laittamaan kahvion pöytiä eli kannoin keittiöstä liinoja, joita laiteltiin pöydille / kannoin salin puolelta pieniä keramiikkalampaita pöydille pieniksi yksityiskohdiksi. Ja sitten kello olikin yhtäkkiä jo kuusitoista ja oli aika laittaa virasto kiinni...

Tätä ensimmäistä vapaata on luvassa jouluaattoon asti. Aattona menen töihin soittamaan ja laulamaan.

Lyhyt, lyhempi, lyhin

Hyvää talvipäivänseisausta ja vuoden lyhintä päivää! Tiesittehän, että auringon deklinaatio on nyt minimissään ja aurinko on suoraan Kauriin kääntöpiirin yläpuolella? En minäkään! Kauriin kääntöpiiristä minulle tulee mieleen ensiksi Mikko Kuustonen ja toiseksi Henry Miller. Eivät liity tähän talvipäivänseisaukseen kyllä pätkääkään...

Vuoden lyhin päivä on tavallaan koko talven pohjanoteeraus eli tätä syvemmälle lyhyydessä ja pimeydessä ei enää päästä ja tästä eteenpäin mennään kohti valoa. Se kannattaa pitää mielessä! 

Arkeilija - pitkään nukkunut

Tänään tulee kuluneeksi Jack Witikan syntymästä 100 vuotta ja ehkä juuri siksi televisiosta tulee päiväelokuvana hänen ohjaamansa Silja - nuorena nukkunut. Otsikon tuunaus siis siitä.

Tälle päivälle on luvassa siivousta. Josko makuuhuoneesta aloittaisi... (Vaatehuoneenhan jo sain käytyä läpi, vaikka en vietä siellä joulua.) 

Tätä kirjoittaessani radiosta kuuluu Muistojen bulevardi, jolla on nyt joululauluaamu. Kauniita ja vähän ullakollekin unohtuneita, ennestään outoja levytyksiä. 

Laivat oli puuta ja miehet rautaa ja talvella oli paljon lunta

Monet lukevat ja kuuntelevat säätiedotuksia nyt korvat hörössä ja sydän syrjällään. Saadaanko tähän osaan Suomea valkea joulu vai onko meidän tyydyttävä mustaan... Viikon kuluttua ollaan asiasta jo viisaampia.

Lapsena talvet olivat runsaslumisia ja pakkasta riitti. Laivat oli puuta ja miehet rautaa. Kesät olivat lämpöisiä. Mutta nyt on nyt ja joka tapauksessa tunnelma sisällä on kaikkein tärkeintä. Luulenpa, että meilläkin mahdollisessa mustajoulutilanteessakin unohdetaan lumettomuus, kun talo alkaa täyttyä rakkaista ihmisistä...

Lumikuvia, kappelitöitä ja laatikointia

Eilen oli työpäivä, samaten on tänään. Eilen työpaikkana kappeli ja seurakuntakoti. Tänään hirvimiesten kota joululaulujen merkeissä. 

Ehdin eilen tehdä muutakin kuin itkeä itkevien kanssa (kuv.), sillä aamupäivällä hipsin kameran kanssa pihalle. Lumikuvia ja puukuvia kertyi muutama. Iltapäivällä töiden jälkeen meillä oli vuorossa  laatikointia. Porkkanalaatikot valmistuivat alkuillasta ja vielä tälläkin hetkellä (aamuseitsemältä) uunissa on kaksi isoa tuuvinkia eli imellettyä perunalaatikkoa. Kitulämpö (50-75 astetta) on kaiken aa ja oo. Tämä siis vuosien kokemuksella ja mututiedolla sanottuna...

Lahjat peittyi kääröihin, niitä hypisteltihin...

Eilinen oli jouluostosreissupäivä. Aamusta jo lähdimme kaupunkiin ja reissulla menikin sitten monta tuntia ja monta rahaa, mutta jouluhan on kerran vuodessa vaan! Joulupatakin oli tullut kävelykadulle ja kävin pudottamassa sinne parit joululahjasetelit. Lounaalla kävimme kirjaston viihtyisässä kahvilassa.

Illalla kotona pakkasin lahjoja ja muistelimme sitten lapsuuden jouluja, jolloin paketit kiinnostivat niin tavattomasti, että ihan pakko oli hypistellä ja ravistella ja yrittää tihrustaa ohuen joulupaperin läpi, mikä kirja olisi kääritty pakettiin. Tunnustin joskus avanneeni lahjanarut (ja niitä olikin hyvin työlästä saada takaisin yhtä kauniisti) ja teipit, sillä en millään malttanut odottaa... 

Washiteipin lumoissa

Japanin tuliaisista se alkoi, kun esikoinen kysyi, mitä haluaisin saada tuomisina ja olin lukenut jostakin lehdestä uudesta jutusta. Sain muun muassa pari rullaa washiteippiä. Aivan ihana keksintö koko riisipaperi ja peräisin jo joltakin dynastian (ei sen Dynastian, joka telkkarista tuli) ajalta.

Teipillä on hyvä laittaa joku kiva postikortti seinään, koristella paketteja ja kirjekuoria ja vaikka mitä. Kauniita kuvioita. Tuossa laatikossa on kokoelmani muutamaa rullaa lukuun ottamatta eli monta olen hankkinut tuliaisrullien jälkeen... Ja pieni selvennys: oikean reunan nauha on kangasnauhaa. Hyvin kätevää on kyllä sekin lahjapaketin käärimisessä.

Rengastusmuisto

Rengastauduimme kolmekymmentäneljä vuotta sitten. Siihen päivään kuului myöhästyminen linja-autosta, kun auto menikin toista kautta. Siihen kuului pussikeittoruokailu, kun jäi odotusaikaa ennen seuraavaa vuoroa. Siihen kuului metsämansikanmakuisen huulirasvan ostaminen. Ja sitten lopulta linja-automatka Hankasalmelta Jyväskylään, kihlojen osto, leivoskahvit ja hyvästit asemalla. Ja sen jälkeen miettimistä, miten asia kerrotaan lähisuvulle... 

Onnellisia ollaan edelleen, vaikka aikaa on vierähtänyt näin paljon. Höpsöjäkin. Meidät vaan oli/on tarkoitettu yhteen...

Leikkaamista, liimaamista, kirjoittamista

Tämän vuoden joulukorttishow on taputeltu. Sunnuntai-iltana pidettiin leikkuu- ja taittelutalkoot, maanantai-iltana liimaus-ja kirjekuortenkirjoitustalkoot ja eiliselle jäi tekstitystalkoot. Kaksiin ensimmäisiin talkoisiin osallistui kaksi taloutemme jäsentä ja viimeisiin yksi. Sen verran virtaa vielä jäi, että kävin viemässä korttipinon postilaatikkoon kylälle hyötykävelyn (6,8 km) merkeissä. Tällä kertaa jopa päivää ennen suositeltua postituspäivää...

Joka vuosi päätän, että tänä vuonna homma ei jää näin myöhään. Ja joka vuosi jää. Idean pohtimisen aloitan yleensä jo hyvissä ajoin, mutta sitten toteutuksen kanssa tulee hidastusta. No, jos sitten ensi vuonna!

Meillä on joulukortteja ja -lahjoja varten kansio, johon on listattuna joulupostin saajat vuodesta 1984 alkaen. Siitä aina on hyvä kirjoittaa uusi nimilista vuosittain. Vaikka olenkin henkeen ja vereen tietokoneihminen, liityy joulupostiin aina käsinkirjoitus. Lista, kortit ja kuoret kirjoitetaan käsin. (Osoitteet löytyivät tietokoneen muistista.) Lähetettävien korttien määrä on aika lailla vakiintunut siihen kuudenkymmenen kortin hujakoille.

En haikaile käpylehmäkulttuuria, mutta...

Viime päivinä olen miettinyt aika paljon pienten lasten "kilpavarustelua" ja ihmetellyt aikaa viisikymmentä vuotta sitten (omaa lapsuutta) ja kolmisenkymmentä vuotta sitten (omien lasten lapsuutta). En haikaile mitään käpylehmäkulttuuria, vaikka ei siinäkään mitään vikaa ole. Ja oikeastaan koko fundeeraukseni ei lähtenyt edes mistään leluista liikkeelle, vaan muusta. Yhtenä päivänä tajusin, että meillä ei ollut itkuhälytintä, ei konttauskypärää, ei interaktiivista leikkipuuhavirikemattoa, ei kävelytuolia, ei tuttipidikkeitä eikä hurlumheivärivalo-vaipparoskista. Tosin tuota viimeksi mainittua toivottavasti ei ole kellään, kun keksin juuri äsken moisen yhdistelmän...

Jk. Kuvassa esikoinen parivuotiaana. Poika, ämpäri, pari lapiota ja hiekkaa. Ja elämän valloitus alkanut.

Hyasinttikoulukunnan puolustaja

Uhmaan tarkoituksella teemapäivää ja laitan kuvan hyasintista! Tänään on nimittäin Joulutähtipäivä... Joulutähteen minulla on aina ollut  hankala suhde. On ollut jouluja, jolloin huushollissamme on ollut vain hyasintteja, tulppaaneja ja amarylliksia. Ja niitä jouluja, jolloin kukkapapereista on kuorittu aina vaan uusia joulutähtiä. 

Joulutähti on ihan jees, jos se ei ole jättisuuri ja jos sitä ei ole ostaessa palellutettu. (On nähty sellaisiakin jouluja, jolloin suuresta joulutähdestä ovat lehdet leijailleet tai kahisseet lähes saman tien pois.) Pärjäisin joulun ihan hyvin ilmankin ko. kukkaa, mutta ilman hyasintteja en. 

Mitä tapahtui kolmekymmentäkaksi vuotta sitten?

Olen toki elokuvafriikki, mutta se eilisen postauksen Psyko-juttu johtui tietysti siitä, että kun Psyko alkoi kolmekymmentäkaksi vuotta sitten, alkoi myös esikoinen haluta vatsastani ulkomaailmaan. Synnytystapahtuman kestoksi laskettiin kunnioitettavat kuusitoista tuntia ja kaksikymmentäseitsemän minuuttia ja kaiken kaikkiaan se oli debytoivalle äitipoikakombinaatiolle aika näännyttävä kokemus. Selvittiin siitä kuitenkin, hyvä me!

Onnea siis esikoinen, kun tänään sinulla on syntymäpäivä! Meillä kotona juodaan myös hyvät päiväkahvit kunniaksesi ja isäsi on leiponut kuulemma shakkiruutuja. Toivottavasti viikonloppureissu on onnistunut!

Kiitos, mutta ei kiitos!

Eilen tapahtui blogin suhteen merkittävää. Seitsemän ja puolen vuoden kirjoittamisen jälkeen minulle tarjottiin yhteistyötä eli minua pyydettiin mainostajaksi. En voi kieltää, että kyllähän se mairitteli. Toisaalta vastaus oli kyllä jo valmiina eli kiitos, mutta ei kiitos. Jatketaan edelleen mainosvapaalla linjalla...

Eilen seisoin ison pääkirjaston eteisessä odottelemassa yhtä ihmistä, jonka habituksesta en tiennyt muuta kuin messengerissä olevan pienen kuvan verran. Seisoimme tilan eri laidoilla - kumpikin ennen määräaikaa saapuneina - ja näpräsimme kännyköitä. Ajattelin: olisikohan hän tuossa? Ja samassa toinen käännähti sen verran, että näin hänen kädessään olevan paketin ja menin saman tien maksamaan ne pikkulautaset, jotka sain ostettua varsin edullisesti nettikirpparin kautta. 

Tänä iltana yhdeksältä tulee kuluneeksi kolmekymmentäkaksi vuotta siitä, kun telkkarista tuli Psyko. Miten ihmeessä tiedän sen? Tiedänpähän vain... 

Koristeita kuudellakymmenellä sentillä

Eilen kävin kolmella kirpparilla ja ostin kaikenlaista pientä. Kuvan koristeista köyhdyin kaksikymmentä senttiä kappaleelta, joten ei paha! Sijoituspaikkaa ei niille ole vielä tiedossa. Ehkä lahjapaketin päälle? 

Tänään on aikomus mennä yksiin joulumyyjäisiin, joissa olen käynyt parina aikaisempanakin vuonna. Designia, johon ei olisi varaa, mutta jota katselee mielellään ja aina jotakin pientä voi ostaa lahjaksi... 

Kuka paikalla?

On tuo ihmisen pääkoppa melkoinen muistitikku! Eilen illalla yritin miettiä ja muistella, mikä olikaan se (mielestäni) hyvä blogiaihe, jonka aikaisemmin päivällä keksin. Ei tullut mieleen millään. No, tänä aamuna herätessäni alitajunta oli puurtanut koko yön ja muistin aiheen saman tien...

Näin eilen yhden liikkeen näyteikkunassa valokylttitekstin, jossa luki Kelloseppä paikalla. Hyvähän se on tietää, jos asioiminen vaatii ammattimiestä! Sitten alkoikin pähkäily entäjos -tyylillä... Entä jos meilläkin töissä olisi isossa ikkunassa tai ovessa teksti Pappi paikalla tai Kanttori paikalla tai  Diakoni paikalla jne. Olisihan se tosi hyvää palvelua, mutta kun varsinkin papit reissupäivinä (hartauskierrospäivinä) tulevat ja menevät ja tulevat koko ajan, saisi tekstiä olla muuttelemassa ja kukahan sen muuten näppäilisi/vaihtaisi... Minä vaan kysyn! 

Mesettelyä ja suklaata

Eilen kaupassa lähti ostoskassiin mukaan muun muassa suklaalevy ja aikakauslehti. Kuvittelin jotenkin pienessä mielessäni / isossa päässäni, että lueskelen ja herkuttelen linnan juhlien aikaan. Kuinkas kävikään? En minä mitään ehtinyt lukea enkä lueskella, kun olin niin tiiviisti televisioruudun ääressä. Ja kommentteja tuli ja meni koko ajan Steven ja Jopin välillä.. Ihan niin kuin olisi parhaan kaverin kanssa vieri vieressä katsottu, vaikka välimatkaa oli ja on kolmesataa kilometriä! On tuo nykytekniikka ihmeellistä, lumoavaa ja koukuttavaa...

Suklaa kyllä maistui, mutta on sitäkin vielä kolmannes jäljellä. Punaviinin kanssa hieno makuelämys, suosittelen. 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Hyvää itsenäisyyspäivää! Heräsin vasta varttitunti sitten... Eilen olin töissä seitsemän ja puoli tuntia, istuin bussissa neljä ja puoli tuntia, join vihreää teetä kolme mukillista, luin kirjaa puoli tuntia, joten kaiken järjen mukaan (ja Ojalan laskuopin tietysti!), tuli yöunistakin yli kahdeksan tunnin mittaiset. Näin se pitikin olla ja mennä.

Hyvää itsenäisyyspäivää! Tälle päivälle ei ole mitään erikoisempia suunnitelmia. Ehkä illalla linnoittaudun television ääreen katsomaan pukuloistoa, kättelyä ja kuulemaan vääriä esittelyjä. Ja mielessä on samalla Kari Heiskasen loistava kuunnelma Linnan juhlat, jossa kaikki ei mennyt ihan niin kuin oli suunniteltu...

Hyvää itsenäisyyspäivää! Omistan päivän niille, joilla on tällä hetkellä (surullisen) isot puvut ja tummat kunniamerkit.

Ihanmuutenvaansiivousta

Sain eilen siivottua sen kaapin, jota aioin. Ei ollut mikään joulusiivous, vaan ihanmuutenvaansiivous. Yleensäkin siivoilen keittiön kuivatavarakaappeja  mieluusti aina silloin tällöin. Nimikoin purkkeja ja laatikoita ja nautin lopuksi siistien kaappien availemisesta. Ehkä pohjimmiltani olen aika järjestelmällinen ihminen... 

Status: Kirjoitan sängyssä tyynyihin nojaten

Eilen illalla vihdoinkin juotiin ensimmäiset glögit. Niiden kanssa yhdet suklaakonvehdit, pari possupiparia ja muutama klementiini per osallistuja. Ja elokuva Kirjava huntu. 

Tänä aamuna pakkasta on kuulemma kaksikymmentä astetta. En halua vielä tulla pois peiton alta! Status: Kirjoitan sängyssä tyynyihin nojaten. Autonkuljettaja-barista-yleismies lämmittää taloa.
Tälle päivälle ei ole vielä muita suunnitelmia kuin kuunnelman kuunteleminen. Tai oikeastaan on, sillä aion siivota teekahvilinssiymskaapin...

Me Lutakossa istuttihin, teet nautittihin...

Joulukuu on pikkujoulujen aikaa. Eilisilta kuulemma hyvin suosittu moiseen. Olimme siis hyvin ajan hermolla, kun työporukkamme lähti eilen kaupunkiin virkistäytymään. Ohjelmassa oli ensin myöhäinen lounas Schaumanin vaneritehtaan patruunan entisessä kodissa. Söimme hyvin, mutta emme mitenkään erityisen hartaasti, vaikka seurakunnan työntekijöistä olikin kyse... 

Ruoan jälkeen siirryimme toiseen päähän taloa ja tutustuimme teemaailmaan haistellen ja maistellen, nuuhkien ja aistien. Teetasting oli erittäin hyvä opastus teekulttuuriin ja jokainen oppi monta uutta asiaa. Illan lopuksi ostimme alakerran puodista vielä viemisiä kotiinkin. Teetä, teemittaa ym.

Mitä tästä opimme? Pikkujoulu voi olla mitä vain. Teetä ja matchakakkua. Uunilohta ja salaatteja. Tärkeintä on olla yhdessä koolla hieman eri ympäristössä. 

Pikkuilkeä jääkaapin ovessa

Vuosi vuoden jälkeen olen edelleen ihastunut jääkaappimagneettihuumoriin. Sen verran olen tiukentanut otetta, että nykyään en osta ko. magneetteja meille tavallisista kaupoista. Kirppareilla saattaa tulla vastaan hyväsanaisia ja -kuntoisia yksilöitä ja niitä voin hankkia, jos teksti on osuva. Viime viikolla oli. Oikeastaanhan nämä tekstit on yleensä hyvin sarkastisia ja pikkuilkeitä, kun ruvetaan tarkemmin analysoimaan...

Olen ulkoistanut viikkosiivouksen talouden toiselle asukkaalle. Tai jos tarkkoja ollaan, hän on itse ottanut sen puuhan itselleen. Isompiin siivousoperaatioihin (esim. Operaatio Joulu) osallistumme molemmat.

Maustekuu alkoi!

Täten julistan joulukuun korkatuksi! Tällä viikolla aloitin joululaulukauden, viime viikolla leivoin pipareita, joten mitä olisikaan tänään vuorossa? Nyt keksin, tänä iltana juodaan ekat glögit! Ja nyt kun se on kirjoitettu julki ja ilmi, on aikomus kyllä toteutettava...

Joulukuun nimi voisi ihan hyvin olla maustekuu, sillä niin paljon kaikenlaisia mausteita tuprutellaan ja ripotellaan näinä päivinä ja viikkoina. Ajatelkaapa nyt - inkivääriä, kanelia, neilikkaa, pomeranssinkuorta, kardemummaa, fenkolia, sahramia, muskottipähkinää jne. Kirjoittaessani kävi kuten Pavlovin koiralle...