lauantai 10. joulukuuta 2016

Kiitos, mutta ei kiitos!


Eilen tapahtui blogin suhteen merkittävää. Seitsemän ja puolen vuoden kirjoittamisen jälkeen minulle tarjottiin yhteistyötä eli minua pyydettiin mainostajaksi. En voi kieltää, että kyllähän se mairitteli. Toisaalta vastaus oli kyllä jo valmiina eli kiitos, mutta ei kiitos. Jatketaan edelleen mainosvapaalla linjalla...
Eilen seisoin ison pääkirjaston eteisessä odottelemassa yhtä ihmistä, jonka habituksesta en tiennyt muuta kuin messengerissä olevan pienen kuvan verran. Seisoimme tilan eri laidoilla - kumpikin ennen määräaikaa saapuneina - ja näpräsimme kännyköitä. Ajattelin: olisikohan hän tuossa? Ja samassa toinen käännähti sen verran, että näin hänen kädessään olevan paketin ja menin saman tien maksamaan ne pikkulautaset, jotka sain ostettua varsin edullisesti nettikirpparin kautta. 
Tänä iltana yhdeksältä tulee kuluneeksi kolmekymmentäkaksi vuotta siitä, kun telkkarista tuli Psyko. Miten ihmeessä tiedän sen? Tiedänpähän vain... 

5 kommenttia:

  1. Varmasti oli mairittelevaa kun pyysivät mainostajaksi. Mä tekisin samoin kuin sinäkin. En jaksais alkaa kirjoittaa ja kuvata erikulmista jotakin ainetta.

    VastaaPoista
  2. Mitähän muuta sanoisin, kuin että kiitos ettet lisää mainoksia blogiisi. Mainoksia on joka puolella, niihin meinaa läkähtyä. Olen lukenut kirjoituksiasi ehkä reilu puoli vuotta( sattaa olla pitempikin aika.) joskus aikoinaan seurasin blogia jossa kerrottiin viljattomasta ja sokerittomasta elämästä ja kirjoittajalle joku lukija huomautti tunnetun vilja-alan jätin mainoksesta. Hän ei siis ollut tietoinen mainoksista. Toki aika ja tavat on nyt toiset :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli kun kirjoitan jostakin jutusta/tuotteesta, olen pyyteettömästi mielipiteeni takana... Kiitos kommentista!

      Poista
  3. No kirjoitin kommenttini, sillä ajatuksella :-)

    VastaaPoista