Vuonna 2008 se alkoi, joten nyt oli yhdeksäs vuosi, kun kääräisin eilen hihat (kuvaannollisesti ja oikeasti), laitoin leipomishuivin päähän, kietaisin esiliinan eteeni, etsin Spotifysta joululaululistan ja aloitin yhden ihmisen talkoot. Aikaa kului neljä tuntia ja siinä oli yksi kahvitauko ja yksi juomatauko. Adventin kirkkokahviväki saa siis taas piparkakkuja rouskutettavakseen!
Keksin mielelläni kaikenlaisia nimiä ja niinpä olen tähän asti aina tehnyt Peltokallion piparkakkuja. Nyt sitten nämä eilen tehdyt olivat Joutselan piparkakkuja. Tosiasioiden kanssa niillä ei ole mitään tekemistä...
Meillä on ollut perinteenä leipoa piparkakut itsenäisyyspäivänä, siitä asti kun Poika oli pieni ja hänen kanssaan piparkakkujen leivonta aloitettiin. Jossain on kuvakin, kun hänellä on minun vanha essuni päällään ja suloiset kiharat vilkkuvat tonttulakin alta, kun hän tarkistaa uunin luukusta, ovatko piparit valmiita <3.
VastaaPoistaPoika soitti perjantaina ja kysyin, tuleeko hän taas leipomaan piparkakut kanssani, että tiedän tehdä taikinan valmiiksi. Viime vuosina vastaus on ollut aina sama "emmä tiiä", mutta aina tulee edellisenä päivänä puhelinsoitto "ootsä tehnyt sen taikinan jos mä tuun huomenna". Ja ei kun taikinan tekoon, oli kello sitten kuinka paljon tahansa... Onneksi osaan varautua ja ainekset on valmiina :D
Ihana perinne tuollainen "äitien ja pojitten" talkoot!
VastaaPoista