On olemassa (ainakin) kahdenlaisia kynttiläihmisiä. On niitä, joilla on todella kauniita kynttilänjalkoja ja kaikissa niissä kauniita polttamattomia kynttilöitä vuodesta toiseen. On niitä, joilla ei ole kovinkaan monta varsinaista kynttilänjalkaa, mutta sen verran kuitenkin, että muutama ja kynttilöitä palaa niissä syksyllä, talvella ja kevättalvella. Vähintäänkin. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Kynttilärakkauteni alkoi nuorena viattomana neiti-ihmisenä viinipullokynttilänjaloista ja teräksisestä kinkkuvadista, joka oli mitä oivallisin alusta erikokoisille ja -värisille pöytäkynttilöille ja joka ei koskaan päässyt varsinaiseen käyttöönsä. Rakkauteni jatkuu edelleen, mutta en polta kynttilää molemmista päistä...
Mä olen kans kynttilähullu. Heti kun tulee pimeetä vähäsenkin niin kaivan kynttilät esiin. Joulunaikoihin niitä sitten palaa vähän jokapuolella.
VastaaPoistaKeväällä kun pestään ikkunat, niin nokivesi on aikamoinen.
Eli samaan kastiin kuulutaan!
PoistaHih...meiltä löytyi eilen autostakin yksi pöytäkynttilä :)
VastaaPoistaSille on kyllä tarinakin: anoppini on myös kynttiläihmisiä ja maalla kun asuu, yksinänsä vielä, siellä on usein sähkökatkoja, on hällä aina kynttilöitä palamassa. Olen joskus antanut AM:lle mukaan paksun pöytäkynttilän anopille vietäväksi, vaan siellä se on edelleen auton takapenkillä...Kysyin, että pitäisikö se viedä kotiin - ei, antaa sen olla siellä, jos vaikka tarvii joskus tehdä nuotio :D
No syy se on tuokin pitää kynttilää vakan... eikun auton takapenkillä ;)
Meillä ei sentään autossa ole kynttilää, ainakaan vielä... Eikun hyvä selitys sulla oli tuolle automobiilikynttilälle!
Poista