Huomenta! Minulla on edessä neljän päivän vapaa ja se tuntuu jo ajatuksenakin tosi superilta... Luvassa rentoilua, kokkailua, lukemista, isänpäiväilyä miehen ja esikoisen seurassa eli kaiken kaikkiaan parhautta.
Tänään onnittelen Martteja. Tänään kaksikymmentäkolme vuotta sitten aamukahdeksan jälkeen sain isältä surullisen puhelinsoiton, jossa sain tietää äidin kuolemasta. Päivämäärien muistaminen on lahja ja rasite...
Mä muistan syntymäpäivät, lähiperheeni. Äitini kuolin päivä oli meidän hääpäivä, siitä muistan sen aina. Vuosimäärät tahtoo helposti unohtaa. Jotenkin se aika kuluu niin nopsaan.
VastaaPoistaTotta, vuosimääriä pitää aina miettiä vähän aikaa...
Poista