Vanhat ja uudet astiat ilahduttavat minua joka päivä. Teen mielelläni kattauksia, joita ensin kuvaan ja nautin ja sen jälkeen vaan nautin niiden annista. Yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen huushollissa kaikki käy kaikkeen (ja laitetaan käymään, jos ei muuten). Tässäkin parin vuoden takaisessa kuvassa uusiotuotanto-Teema käy ihan sopuisaa vuoropuhelua ikealaisen tarjottimen ja kiinalaisen kahvilautasen kanssa. Erilaisia värejä, useampaa muotokieltä ja tyyliä ja lopputulema on aitoa omanlaista. Vähän niin kuin koko elämäkin - värien, muotokielen ja tyylin suloista sekamelskaa. Joskus olen huvikseni miettinyt, että talomme/pientilamme nimi voisi Laurilan sijasta olla ihan hyvin Seka-Melskala...
Jk. Kyllä meillä aina suhtkohtsiistiä on, ettei se nimi siitä johtuisi....
Hyvin näyttävän sopivan yhteen. Muutenkin kivan näköiset ja väriset.
VastaaPoistaKiitos, Tuija!
Poista