Lapsuudessa ja vanhuudessa on yhteisiä asioita. Yhtä niistä olen tänä syksynä pohtinut... Lapsi opettelee sanoja ja merkityksiä. Häneltä kysytään aina Tiedätkö, mikä tämä on? Kuka tässä on? Sama toistuu sitten elämän loppupuolella, kun omaiset kyselevät suunnilleen samoilla sanoilla Tunnetko? Kuka minä olen? Jotenkin tuosta tulee tragikoominen olo..
Jk. Hyvää marraskuuta! (Onneksi siinä on vain kolmekymmentä päivää...) Kaikki extravalo on tarpeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti