Jonakin aamuna tuntuu siltä, että kaikkia sanoja on jo käytetty moneen kertaan. Kyse ei ole tyhjän paperin tai siis tässä tapauksessa tyhjän näytön kammosta, mutta ehkä paremminkin siitä, että päässä ei vapaana perjantaiaamuna liiku vielä juuri mitään erityistä. Aivotoiminta skulaa kyllä, joten en ole huolissani. Eikä joka ainoaksi aamuksi voikaan/tarvitsekaan keksiä pyörää uudestaan!
Pertti Nieminen (runoilija, ei se dingomies) pukee sanoiksi aivan upeasti tämän aamun tunteen, kun hän kirjoittaa: Kaikki on jo sanottu, kirjoitettu: minä vain sanon sen sinulle, sinulle vielä kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti