Turhautumisessa on viisitoista kirjainta ja ketutusta

Tänään on Turhauttavan hetken päivä. Sellainen hetki saattaa yllättää kotona, töissä, vapaa-aikana, keskellä ihmisvilinää tai yksinäisyydessä. Eikä turhautuminen välttämättä/välttis tunne kalenteria, jotta tietäisi iskeä vain lokakuun 12. päivä.

Jokainen meistä on pettynyt ja turhautunut joskus. Käsittääkseni sellainen kuuluu ihan normaaliin elämään. Turhautumisesta ja ketutuksesta on vaan päästävä yli ja se taitaa olla se pointti. Eli kun minä häviän Carcassonnessa, turhaudun. Ja päätän voittaa seuraavalla kerralla. Ja jos häviän taas, turhaudun taas ja silti nautin mukavasta ja haastavasta pelistä parhaan kaverin kanssa. Se on pointti ja vissi ero.

Lisäys: Perusmuodossa kolmetoista kirjainta, otsikon taivutetussa muodossa se viisitoista.

Minusta ei olisi elokuvakriitikoksi

Eilen illalla katsoimme erittäin hyvän islantilaisen elokuvan. Syvyys (2012) perustui tositapahtumiin ja uskomattomaan yhden miehen selviytymistarinaan Vestmannasaarten jäisenkylmissä maisemissa. Kylmyys välittyi katsojalle niin, että torkkupeitot eivät olleet yhtään liikaa sohvailijalle eikä sille toiselle, joka istui punaisessa elokuvatuolissa.

Olen jonkin verran kirjoittanut kirjaesittelyjä ja muutaman konserttiarvostelun. Elokuva-arvostelujen tekemisen jätän ystävälleni Lumille ja muille ammatti-ihmisille. Niiden lukeminen on kyllä ihan avartavaa ja opettavaista, vaikka aina välillä tähtien määrä arvostelijalla ja meillä maallikoilla ei olekaan sama. Eilisillan elokuvasta useimmat taitavat olla samaa mieltä kuin me: hieno, erittäin hyvä, vaikuttava. 

Sanoja ei syöty, ne säilöttiin!

Tänä kesänä ja syksynä meillä syötiin ja pakastettiin mustikoita. Tänä syksynä meillä syötiin ja pakastettiin puolukoita. Litratolkulla kumpiakin. Säilöttiin toki muutakin: mieliin mukavia pihakahvihetkiä, piharuokatuokioita, kameran muistikortille satoja ja taas satoja valokuvia kesästä. Ja vielä kaiken kukkuraksi oli niitä sanoja, joita ei syöty, vaan säilöttiin. Pieni valkokantinen lasipurkki sai muutaman lappusen kesän aikana. Kolme sanaa eli tädykeviljelijä, sähkömielenosoitus ja paljasvarvaskeli. Yksi ammattinimike eli aurinkotalouden professori. Yksi toteamus: Jokaisessa meistä asuu (pieni) lavastaja. Oma ehdoton suosikkini on paljasvarvaskeli. Siinä on kuudessatoista kirjaimessa koko kesä. 

Jk. Tänään on Aleksis Kiven päivä. Yhdeksänvuotispäiviänsä viettävät Mansikkaniementien Tuuli ja Tehtaankadun Helmi Harmaaturkki. Onnittelut!

Kolme päärynää pääsi/joutui piirakkaan

Eilen keittiön vihreän kaapin välikössä virui kolme päärynää. Päätin hyödyntää ne leipomisessa ja etsin päärynäpiirakan ohjeen. Ohje mainittiin helpoksi ja sitä se olikin. Oli Kotikokki-reseptejä eli ihan tavallisen kotileipurin nettiin laittama. Hieman muunneltuna toteutin.

1 dl sokeria

2 kananmunaa

1 dl hylakermaa (1 dl rasvatonta maitoa)

1 dl sulaa margariinia ( vajaa dl sulaa voita)

2 dl vehnäjauhoja

1 til leivinjauhetta

2 prk päärynöitä (3 päärynää erikokoisina palasina)

Vatkaa sokeri ja kananmunat. 

Lisää muut aineet ja sekoita. 

Kaada taikina voideltuun vuokaan ja asettele päärynät päälle. 

Paista uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia.

.....

Hyvänmakuinen, joskin maisteluvaiheessa harmitti, etten lisännyt inkivääriä tai kanelia taikinaan. Särmää kun olisi hieman tarvittu ainakin minun mielestäni...

Veli ja sen sisko

Tänään syntymäpäiväonnittelut saa isoveli, joka on minua kaksi ja puoli vuotta vanhempi ja viisaampi. Onnea, Antti!

Minulla on tuosta kuvaushetkestä joitakin muistoja - omakohtaisia ja myös kerrottuja. Siihen aikaan eli talvella 63-64 valokuvaaminen ei ollut ihan joka hemmon hommaa. Paikkakunnalla eli Sykäräisen Reino, joka kuvasi häät, hautajaiset ja vastasyntyneet vauvat. Reino oli tilattu meille ottamaan perhepotretti. Oli aika myöhäinen ilta ja minua alkoi väsyttää. Antilla ja minulla oli komeat äidin kutomat villapaidat, jotka olivat aika lämpimät. Kuvaustilanteessa meni paljon aikaa ja juuri tuossa kuvassa olen kyllä ihan nukahtamispisteessä. Koko perheen kuvassa olen huomattavasti virkeämmän näköinen nelivuotias...

Syksyllä vai keväällä vai molempina?

Haravoimisessa on ainakin kaksi koulukuntaa. Toisen mielestä lehdet haravoidaan ehdottomasti syksyllä, toisen mielestä varsinkin pienten lehtien kanssa ei tarvitse stressata, vaan ne ovat tehokasta maanparannusainetta. Eli jossakin pihassa haravat heiluvat syksyllä ja keväällä, jossakin taas enimmäkseen keväällä. Nyt sitten tulee paha kysymys: kumpaa koulukuntaa itse edustan? Vastaus: Ei sentään EVVK, mutta jotakin sinne päin. Haravoiminen kun ei ole koskaan kuulunut mielipuuhiini, joten syksyisin käytän mieluummin kameraa kuin haravaa. JOS minun olisi ihan pakko haravoida, tekisin sen keväällä, kun siinä näkee työnsä jäljet selvemmin ja kevään tuloa on hauska edistää. 

Arjen luksusta

Aina joskus kahvi voittaa teen. Niin kävi eilen aamulla. Tämän aamun kohdalla tilanne on vielä auki. Jos noudattaisin kalenterilinjaa, olisi tämän aamun juoma minttutee - onhan tänään Mintun nimipäivä. 

Arki ja pyhä ovat aina olleet sekaisin meidän huushollissa ja oikeastaan astioista alkaen. Meillä ei ole erikseen mitään vierasserviisejä. Yhtä hyvin voidaan juoda aamukahvia (tai teetä) ihan tavisaamuna parhaista kupeista yksin tai kaksin. Se on sitä arjen luksusta, arjen paratiisia.