Eilen illalla katsoimme erittäin hyvän islantilaisen elokuvan. Syvyys (2012) perustui tositapahtumiin ja uskomattomaan yhden miehen selviytymistarinaan Vestmannasaarten jäisenkylmissä maisemissa. Kylmyys välittyi katsojalle niin, että torkkupeitot eivät olleet yhtään liikaa sohvailijalle eikä sille toiselle, joka istui punaisessa elokuvatuolissa.
Olen jonkin verran kirjoittanut kirjaesittelyjä ja muutaman konserttiarvostelun. Elokuva-arvostelujen tekemisen jätän ystävälleni Lumille ja muille ammatti-ihmisille. Niiden lukeminen on kyllä ihan avartavaa ja opettavaista, vaikka aina välillä tähtien määrä arvostelijalla ja meillä maallikoilla ei olekaan sama. Eilisillan elokuvasta useimmat taitavat olla samaa mieltä kuin me: hieno, erittäin hyvä, vaikuttava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti