Minussa on aina asunut kaunosielu. Tarkempaa sijaintipaikkaa sille en tiedä - olisikohan kenties jossakin kateenkorvan paikkeilla tai hippokampuksen vieressä… Sen toimivuutta ei mitata mittareilla, ei labrakokeilla eikä kuvantamisella. Sen olemassaolon huomaa yleensä silloin, kun on menossa kukkienpoimimishetki tai tyynynpäällistenvaihtokausi tai kirjahyllynoikomiskvartaali. Olen luokitellut ominaisuuden krooniseksi, mutta tulen toimeen sen kanssa.
Jk. Minä huvittelen usein keksimällä kirjoille nimiä. Tuo otsikkokin toimisi hyvin muodossa Krooninen kaunosielu ja muita kertomuksia…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti