Eilen oli kahden lenkin päivä. Molemmat tein yksin, kun Mies maalasi Kettulassa. (Tarkennus: seiniä, ei taulua.) Molemmista lenkeistä näkyi kertyvän 10,1 kilometrin mittaisia suorituksia, joten päivän yhteissaldolla saatiin vuoden enkkaluku aikaan. Illalla saunassa join siiderin ja taputin itseäni selkään. En olisi uskonut, että jaksan liikkua näin paljon...
Ensimmäisellä lenkillä kuvasin päiväkodin rinteessä olevia voikukkia. Ne muistuttivat siitä, että melkein kuusikymmentä vuotta sitten minusta tuli isosisko ja (tarinoiden mukaan) minä ja isoveljeni kävimme omatoimisesti ja usein kunnansairaalassa äitiä ja pikkuveljeä katsomassa. Viemisinä oli voikukkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti