Tänään on juhlapäivä. Tasan kolmekymmentä vuotta sitten muutimme tälle Laurilan pientilalle. Meillä oli paljon tavaroita ja kaksi lasta (vaikka ne vaikuttivat kyllä pienikokoisilta aikuisilta), paljon velkaa ja vähän rahaa, hurjasti rakkautta ja seikkailumieltä. Paikkakunnalta emme tunteneet entuudestaan ketään. - Nyt on vielä enemmän tavaroita, vähän enemmän rahaa ja edelleen paljon rakkautta. Aikanaan joku sanoi minulle, että paikkakunnalla pitää asua kolmekymmentä vuotta, että tulee paikkakuntalaiseksi. Ehkä se oli hänen käsityksensä asiasta, sillä en ole nähnyt kunnan enkä seurakunnan säännöissä moista merkintää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti