Vuoden viimeiset rivittelyt

 

Sarjastamme Minä pidän rintanapeista (ja senhän te olette huomanneet) sen yksi turkulainen versio. Sopisi ehkä paremmin huomisen kuvaksi, kun silloin on vuosi alussa. Harmi vaan, kun olen siihen jo suunnitellut ihan toisenlaisen kuvan… Napin sarkastinen sävy huvittaa minua kovasti ja olin iloinen, kun löysin sen ilmoitustaulultani kaiken sälän alta.

Vuosi 2021 jäänee mieliin toisena rajoitusvuotena, mutta onneksi välillä on suitsia päästy hölläämään. Tämän vuoden paras juttu oli ehdottomasti koko klaanin yhteinen mökkiviikko! Se oli niin paras, että tulevan vuoden kesälle ollaan varattu taas yhteinen viikko ja ihan samalta mökiltä. Heinäkuuta odotellessa…

Koronaan löytyi varaosia!

Eilen kirpparilla törmäsin (kuv.) kahden euron pikkupussiin, jonka päätimme oitis lauriloittaa. Korona -pelihän meillä on ollut jo vuosia ja kaiketi siinä on kaikki nappulatkin tallessa, mutta ei vara venettä kaada! 

PPP eli Perinne pitää pintansa

Saanko esitellä: Joulunalle. Nalle muutti Laurilaan joskus monenmonta joulua sitten ja kun se aina istui sohvannurkassa tai jossakin olohuoneen tuolilla, tunsin jouluni alkavan. Perinne pitää edelleen pintansa ja Joulunalle kömpii jossakin vaiheessa varaston joulukoristelaatikosta esiin. Väliajan eli loppiaisesta aatonaattoon se on laatikossa hyvinkin ahtaasti. Joskus kuulemma vietti väliajan pää alaspäin, mutta siitäkin toipui ihmeen helposti. Sitkeää tekoa nuo nallet! 

Näen piipusta kun savu kohoaa!

Eilen leikin Leipuri Hiivaa ja Leipuri Kuivahiivaa. Molemmat leikit onnistuivat hyvin. Kun tonttupullia ei tullut leivotuksi ennen joulua, tein niitä parin päivän viiveellä. Ei kai se haittaa!  Kiittelin taas mielessäni Kuopuksen kotsaopettajan reseptiä/vinkkiä, sillä tonttuja on helppo ja hauska leipoa. - Perunarieskoja meillä tehdään usein, jos muusia sattuu jäämään kattilan pohjalle. Niin tälläkin kertaa.

Jk. Tarkennus: Tuossa eilisessä leikissä ei savu kyllä kohonnut, kun käytin sähköistä uunia. Savu ei kohonnut edes leipurin päästä. 

 

Stefanos Nauvolaisen pizza

Eilen sitten tehtiin sitä pizzaa. Mies (jota on kutsuttu ystäväpiirissä Pizzamieheksi) teki taikinan ja minä ripottelin päällykset. Toinen pizza, jota ei kuvattu, oli ihan tavis eli tomaattia ja mozzarellaa. Tämä kuvattu on meidän elittiversio, jota tehdään harvoin. Ainekset: kylmäsavulohta, sipulia (punasipuli olisi vielä parempi, mutta sitä ei ollut), tuorejuustoa (nyt yrtti-) lämpäreinä ja tuoretta/pakastettua tilliä. Oli muuten sikahyvää, vaikka ehkä tuo ilmaisu on korvamerkitty lihansyöjille…

Jk. Alkuperäinen nauvolaispizza tuotiin eteemme elokuussa -13, kun pysähdyimme Utön matkalla Nauvoon. Se jäi mieliin. - Ja tapaninpäivä on ensimmäisen marttyyrin Stefanoksen muistopäivä.

Hajatuksia 8

Tämä on se päivä, josta jotkut käyttävät nimeä tapsa. Minä en, en missään tapauksessa. Meillä tämä päivä on kulinaristisessa kalenterissa ollut jo vuosia/vuosikymmeniä pizzapäivä. En tiedä sitten, onko se kuitenkaaan parempi nimi…

Tälle päivälle suunnittelin ns. Pitkää Lenkkiä, joka tarkoittaisi vähintään kymppiä. No, pakkasmittari näyttää kahtakymppiä, joten en ainakaan ihan aamusta lähde liikkeelle.

Jk. Kuvassa on muutama joululahja. Lisäksi paketeista löytyi muun muassa partaöljyä, metsäpölyä, kaunis heijastin, kaukokalenteri, kuumankiponsuojat, kädestäennustamiskortit, muistilehtiö ja mieluinen kirja. Olimme olleet yllättävän kilttejä.

Mistä tuntee Laurilan joulun?

Siitä, että jouluaamuna saa nukkua pitkään, eikä kukaan hätistele ylös sängystä. Nukuin/torkuin puoli kymmeneen asti. Siitä, että tuosta nukkumismaratonista johtuen aamupalaa syötiin kahdessa vuorossa. Mies söi aikaisemmin puuroa ja soppaa ja toisessa vuorossa minun kanssani lohi-seitanleipiä teen/kahvin kanssa. Siitä, että iltayhdeksältä käveltiin eilen hautausmaalle viemään kynttilöitä. Oli muuten vaikuttavan näköinen kynttilämeri tuossa kuolleiden kaupungissa. Siitä, että ruokaa ja herkkuja on ruhtinaallisesti tarjolla. Pysyimme kuitenkin aika kohtuudessa ja nukuimme yömme vatsanpuruitta. Siitä, että kaupasta ostamani hyasintit ovat vielä ns. vähän vaiheessa. Kuljetan niitä ilmalämpöpumpun lähelle saamaan aukenemishoitoa ja sitten taas takaisin eli pienesti huijaan. Siitä, että toisen kanssa tuntee itsensä rakastetuksi juuri tällaisena kuin on. Neljäskymmenes yhteinen joulu - vähemmästäkin sitä herkistyy…

Jouluaattoaamun tunnelmaa

 

Jouluaattoaamuun herättiin kuudelta - kuunneltiin radiota, ihailtiin jouluvaloja ja torkuttiin vielä jonkin aikaa. 

Koti on jouluinen. Kohta pitää laittaa joulupuuro ja sekahedelmäsoppa kiehumaan, kunhan aamupala on syöty. Menen vielä aamupäiväksi virsikirjatöihin ja kuuntelen joulurauhan julistuksen töissä. Sitten hartailun jälkeen jään kunnon jouluvapaalle. 

Hyvää joulua sinulle ja sinulle ja sinulle! Tai sanotaan suoraan, että ihan jokaiselle, joka sattuu eksymään tänne tai tuntee tien jo entuudestaan. Olette tärkeitä! 

Nappi kertoo

Olen ollut koko pitkän ikäni (62 ja puoli vuotta) rintanappi-ihminen. Makuuhuoneen valkoisessa Helmerissä on varastoituna kymmeniä erilaisia hauskoja nappeja. Viime vuosina olen käyttänyt niitä aika harvakseltaan. Oman huoneeni ilmoitustaululla on tämä iso punainen, joka pääsi tämän aamun kuvaksi. Se kuvaa mielestäni minua. Niin no, ehkä oikeampi muoto olisi notkeahko ja sekin piirre on varsin myöhäsyntyinen.

Raivauspäivä

Eilen meillä raivattiin, ei raivottu. Kumpikin teki suunnilleen koko päivän vähän kerrassaan jotakin ja tulostakin syntyi. Oma huoneeni oli kyllä aloittaessa kuin hurrikaanin jäljiltä, sillä olin puoli-ja täyshuolimattomasti kerännyt sohvalle askartelutavaroita, vaatteita, laukkuja, papereita. Lipaston kannella oli papereita, kirjoja, sälää ja vielä enemmän sälää. Illalla sitten istuskelin tyytyväisenä sohvalla ja katselin ympärilleni viihtyisässä huoneessa. Lipaston päältä Pirkkokin katseli hyväksyvästi.

Hajatuksia 7

Vuoden lyhin päivä. Vuorokauden pimeät ulottuvat melkein kättelemään toisiaan  - tosin tänä tautisena aikana ehkä päännyökkäys on järkevämpi tervehdystyyli. 

Kolme yötä jouluun on… Huomenna menen vielä tiskin taakse ja aattona olen virsikirjatöissä, mutta sitten aattohartauden jälkeen alkaa yhdeksän päivän lomanen. Se on tällä hetkellä tervetullut breikki ja sille voi laulaa kolminkertaisen aamenen. 

Frakeissakin voi svengata!

Eilen oli virsikirjatyöpäivä. Aamulla olin ensin kirkossa joululaulumessussa ja sitten illalla samaisessa paikassa Mieskuoro Sirkkojen joulukonsertissa. Tuossa konsertissa minulla tosin ei ollut muuta tehtävää kuin kuoron tultua paikalle opastaa käytännön asioissa, kuunnella, lausua loppukiitokset ja vähän lahjoa.

Etukäteen ajattelin, että aika pitkästyttävää mennä kuuntelemaan jotakin tylsää mieskuorolaulua, mutta yllätyin ohjelmiston raikkaudesta, hyvistä sovituksista ja nuorekkaasta otteesta. Ennakkoluuloni oli siis täysin väärä. Frakeissakin voi svengata! 

Jk. Omassa historiassani on muuten merkintä siitä, että olin mieskuoron johtajana yhden lukuvuoden 80-luvun alussa Hankasalmella. 

Ottamuksia 116

Löysin arkistosta vanhan kuvan monen vuoden takaa. Lumiukko majailee nykyään töissä viherkasvi-ikkunalla ja ehkä tuo sen jäätelötikkutähti on viraston kaapissa. Voin tarkistaa huomenna tilanteen. Lumiukon sain tsiljoona vuotta sitten yhdeltä piano-oppilaalta jouluksi. Se lämmittää edelleen mieltä, vaikka on lumiukko.

 

Joulukehorauha

Tällaisen löysin eilen Instagramin syövereistä ja päätin napata sen itselleni muistilapuksi. Joulu on ruokapainotteinen juhla ja juhlaa pitäisi kaikkien voida viettää rauhassa. Ilman ruokapäiväkirjoja, ilman pippalaukkoja, ilman puntareita. Sitä voitaisiin kutsua joulukehorauhaksi. 

 

Arvosanaksi tuli kymppi

Eilen illalla otin itselleni kokkausvuoron sillä aikaa, kun Mies oli iltapäivän elokuvanäytöksessä. Jääkaapissa oli mm. kylmäsavulohta, kermaviiliä, parmesaania ja muutama persimon. Hetken aikaa mietittyäni menu selveni, joten tekisin lohipiirakan ja sen kaveriksi pienen salaatin. 

Piirakka pääsi uuniin ja paistoaika kuluikin puhelinkeskustelussa työkaverin kanssa. Puhelun jälkeen vielä nappasin kuvan reseptistä ja lopputuloksesta ja lähetin ne hänelle. Sitten tein salaatin, johon tuli jäävuorisalaattia, yksi tomaatti ja yksi persimon, rypsiöljyliraus, pippuria ja ruususuolaa.

Ruoka oli kuulemma arvosanaltaan kympin tasoa… Salaatti syötiin kaikki, piirakasta reilut puolet. Iltateen kanssa sitten loput ihan viimeistä murua myöten, sillä se oli oikeastikin todella hyvää.

Sairastumisen vuosipäivä ja unen pyöreät hedelmätornit

Tänään on tärkeä vuosipäivä. Tasan kaksi vuotta sitten päädyin isomman lähikaupungin sairaalaan. Seurasi diagnooseja, mittaamisia, lääkkeitä ja huolta aina jouluaattoon asti. Sen jälkeen sairaslomaa, mittaamisia, lääkkeitä ja huolta. Nyt on edelleen diagnoosi, lääkkeitä ja mittaamisia - mutta voin hyvin. Liikun paljon, syön terveellisimmin kuin ennen, nukun useimmiten hyvin ja vältän turhaa stressiä. Aina tuo viimeksimainittu ei ihan onnistu, mutta yritän sitä tietoisesti.

Tänä aamuna heräsimme jo puoli kuuden paikkeilla. Tuntui siltä, että yö oli siinä. Kuuntelimme radiota ja juttelimme niitänäitä, kun päätimme kuitenkin vähän vielä torkahtaa ja suljimme radion. No, havahduimme reaalitodellisuuteen puoli yhdeksältä. Jatkoyö oli tarpeen, sillä nyt on hyvä ja virkeä olo. Näin muutamia unia, joista en muista mitään muuta kuin viimeisen unen viimeiset lauseet: Tarvitsen lisää aikaa. Haluaisin rakentaa pyöreitä hedelmätorneja.

Seitsemänkymmentäkahdeksan vuotta sitten kihloihin!

Meillä on tänään juhlapäivä. Seitsemänkymmentäkahdeksan vuotta sitten mentiin kihloihin. Laskemiseen ei ole käytetty Elon eikä Ojalan laskuoppia, vaan Laurilan laskuoppia. 

Kihlat ostettiin Jyväskylästä Ailiolta. Kihlautuminen tuli suvuille yllätyksenä, mutta meille se oli selvää kuin pläkki. Mitä sitä nyt selvää asiaa kuukausikaupalla miettimään! 

Jääkaappi tarjosi runon!

Jääkaappi yllätti uudella runolla, joka ilmeisesti on kuitenkin ollut siinä kiinni jo kuukausikaupalla… En ole huomannut, kun olen vain nopeasti temmannut kaapista milloinmitäkin. Mitä tästä opimme? Runous yllättää arjen keskellä. Aina pitää olla aikaa runolle. 

Löytö joulun alla!

Viime reissulla Kotoseen käytiin mm. Kirpputori Hassisella Hakakadulla ja siellä se odotteli meitä ihan muina kulhoina! Lapsuuden Keskipellosta tutun Palapeli -sarjan Aprikoosiversio veti puoleensa kuin magneetti ja olin ihan varma, että sillä olisi hintaa joku parikymppiä. Väärin luulin, sillä pohjasta löysin hintalapun ja hinnaksi oli laitettu viisi euroa! No, arvelin sitten jonkun kolhun tai ruhjeen löytyvän, mutta taas luulin väärin. Ihan priima yksilö oli/on kyseessä. Varsinainen löytö, joka on ehtinyt olla meillä jo salaattikäytössä (kuten kuvassa) ja jälkiruokarahkan tarjoajana. 

Jk. Sarjan on suunnitellut Kaarina Aho ja sitä on tehty 1960 -luvulla.

Hajatuksia 6

Tänään on kahden tusinan päivä. Tusinatavara taitaa käsitteenä olla vähän samaa kuin maanantaikappale eli epäkurantti.

Volter Kilven syntymästä tulee kuluneeksi 147 vuotta. Pääsimme Alastalon saliin  Miehen kanssa yhdessä, kun luimme sen ääneenlukuna ja lukija aina vaihtui välillä. Teos on merkittävä, mutta sangen seikkaperäinen ja lavea kertonnaltaan. 

Eilen kävelin niin pitkän lenkin (16,7 km), että tänään voisin jättää väliin. Itse asettamastani vuositavoitteesta puuttuu enää kahtasataa metriä vaille sata kilometriä. 

Laatikoista porkkana, lanttu ja imelletty peruna on tehty. Kaksi on vielä kokoamatta (ja lähettämättä) eli laatikko Helsinkiin ja laatikko Tampereelle. 

Lapsi, joka sekoitti pakan

 

Tänään klo 13.27 tulee kuluneeksi kolmekymmentäseitsemän vuotta siitä, kun maailmaan syntyi kuin syntyikin kuudentoista tunnin puurtamisen ja ähkimisen jälkeen poikalapsi, joka oli ensimmäinen tässä perheessä ja jolle ei ollut seimeä eikä kehtoa vaan kauniisti verhoiltu pahvilaatikko, jossa hän sai nukkua myssypäisenä ensimmäiset viikkonsa. Nukkumista hän harrasti silloin vähemmän kuin sittemmin nyttemmin. Hän tuli, valloitti ja sekoitti pakan saman tien. Olen onnellinen, kun hän on olemassa. 

Optisen harhan torstai

Eilen oli ohjelmassa joululaulupäivä, kävelylenkkipäivä ja porkkanalaatikkopäivä. Päivällä kävelin virastolle ja olin siellä optinen harha eli työntekijä, joka on vapaapäivänä työpaikalla. Tulipahan tehtyä samalla lenkki ja lyötyä lukkoon illan järjestys. Iltakuudelta kirkossa säestin joululauluista kuusi (ja oikea kanttori viisi) ja pienellä(kin) väkimäärällä oli mukava laulaa. Illalla myöhemmin sekoitin porkkanalaatikon ainekset, maustoin ja työnsin uuniin. (Apukokki Mies oli keittänyt porkkanat ja riisit valmiiksi.) Ja lopputulos tuoksui upealta…

Joulun this or that

Sain haasteen. En ole haasteihmisiä, mutta tulevan joulun kunniaksi hellyin vastaamaan näihin visaisiin kysymyksiin…

 Missä vietät joulua? Kotona kaksin Miehen kanssa.

Mitä puuhastelet joulun välipäivinä? Luen, lenkkeilen, soitan pianolla joululauluja, oleilen.

Joulupukin kuuma linja vai Samu Sirkan joulutervehdys? Kuuma linja on joskus pöhissyt taustalla, en tiedä tästä joulusta.

Joulusauna aamulla, päivällä vai illalla? Illalla.

Joulukinkku vai graavilohi? Graavilohi.

Perinteiset jouluruoat vai erilainen joulumenu joka vuosi? Perinteisillä mennään.

Mitä kuuluu joulupöytääsi? Laatikot, seitan, kaloja, juustoja yms.

Jouluruokia vain aattona vai tapaninpäivään asti? Aattona ja joulupäivänä jouluruokia, tapanina perinteisesti pizzaa.

Vaalea vai tumma glögi? Tumma.

Suklaakonvehdit vai vihreät kuulat? Vihreät kuulat.

Piparit vai joulutortut? Piparit.

Parasta joulussa? Kiireettömyys, rauha, pikkupoikien ilo.

Joululahjojen saaminen vai antaminen? Molemmat.

Pehmeät vai kovat paketit? Molemmat.

Avaatko lahjat jouluaattona vai joulupäivänä? Aattona.

Aito joulukuusi vai tekokuusi? Aito ja meillä nykyään ulkoruokinnassa oleva kuusi.

Suomenkieliset vai kansainväliset joululaulut? Sekä että.

Jouluna juhlavaatteet vai rento oloasu? Rento oloasu.

Joulutähti, hyasintti vai amaryllis? Amaryllis.

Jouluaattona leffoja vai lautapelejä? Leffoja.

Kuvaile perinteistä jouluaattoasi. Aamulla joulupuuron ja sekahedelmäsopan keittäminen, iltamyöhällä kävelyretki hautausmaalle. Siinä välillä kaikenlaista touhua, tohinaa ja tonttuilua.

Joulupäivänä jotain ohjelmaa vai yökkärissä rennosti kotosalla? Yökkärissä kotosalla.

Joulukoristeet pois heti joulunpyhien jälkeen vai vasta loppiaisena? Vasta loppiaisena.

Kumpi mieluummin:

Skippaisit joulun - Skippaisit uudenvuoden

Luopuisit suklaasta - Luopuisit juustoista

Joulutee - Joulukahvi

Paljon lahjoja - Lahjaton joulu en osaa päättää…

Joulu ilman musiikkia - Joulu ilman leffoja

Joulu kotona - Joulu muualla

Voisit syödä vain jälkkäreitä - Voisit syödä vain suolaista

Valokuvaisit kaiken - Et voisi käyttää kameraa ollenkaan ääk, en osaa päättää tätäkään…

Ottamuksia 115

 

Kuurankukkakuva on Pupulan ovesta ja monen vuoden takaa. Kuvaa katsoessani yhtäkkiä muistin, kuinka lapsena ihailin naapuritaloja, joiden räystäissä komeili pitkiä jääpuikkoja. Muistan, että isä-Erkki opetti, ettei ole mitään syytä kadehtia sitä, että taloissa lämpö falskaa…

Hajatuksia 5

Seitsemäntoista yötä jouluun on… En kuitenkaan laula, kun runomitassa on vähän sanomista. Lomasen kuudes ja viimeinen päivä on aamussa ja aamupala oli äsken vielä vaiheessa.

Somemaailmassa on jo koristeltuja kuusia huusholleissa. Taitavat olla mallia teko. Sen kun voi sävyttää sisustukseen sopivaksi paremmin kuin aidon. 

Viikonloppuna on luvassa joulukorttitalkoot. Olen kutsunut parhaan kaverini talkoisiin mukaan. 

Minun Suomeni

 

Minun Suomeni on pitkä ja leveä.

Minun Suomeni on sininen, valkoinen ja kaikki sateenkaaren värit.

Minun Suomeni tuoksuu tervalta ja sateelta.

Minun Suomeni maistuu mansikoilta ja uunipuurolta.

Minun Suomeni soi Finlandiaa, Olavi Virtaa ja Matti Johannes Koivua.

Laurila-Kotonen-Laurila

Torstaiaamuna ajeltiin parin yön reissulle Turkuun. Keli oli hyvä ja parin pysähdyksen taktiikalla edettiin. Kuopukselle vietiin pari kirjaa työhuoneelle ja toinen pysähdys oli ruokapaikassa. Kotosesta käytiin neljällä kirpparilla ja kahdessa kaupassa. Toisesta ostettiin meille joululahjaksi kunnon tyynyt. Kotostalo oli hiljainen kuten yleensäkin. Nukuttiin hyvin, luettiin, katsottiin telkkaria, laitettiin ruokaa, tiskattiin ja ihan sellaista arkisentavallista. Eilen aamulla sitten lähdettiin paluumatkalle.

Sain kerran yhdestä kilpailusta tuollaisen kassin palkinnoksi. Se on meillä ahkerassa käytössä. Laurilassa se roikkuu Miehen huoneessa seinällä ja sinne laitetaan aina kaikki, mitä pitää viedä Kotoseen. (Tästä hetkestä alkaen se sitten kirjoitetaan tärkeydestään johtuen versaalilla…) Kotosessa taas kassi roikkuu useimmiten eteisessä ja sinne laitetaan kaikki, mitä pitää viedä Laurilaan. Systeemi toimii hyvin.

Vain yhden kirjaimen ero

Tämäkin on kirpputorilöytö. Laurilaksi käännettynä taulun teksti kuuluu Onnellisuus riippuu meistä itsistämme. Kantasuomalaiseen käännökseen verrattuna siinä on vain yhden kirjaimen ero. Aristoteles varmasti olisi hyväksynyt molemmat käännökset - sen verran joviaalina häntä pidän. 

Aprikoitu ostos

Vuosien ja vuosikymmenien aikana ollaan löydetty kirppareilta monenlaista kivaa, kaunista, tarpeellista ja muuta. Eilen bongasin tämän yhdistelmän ja aprikoin hyllyn edessä tovin ja pohdin. Yhdeksän euron sijoittaminen tuohon tuntui hieman liian isolta summalta, mutta yhdistelmän kauneus (ja loppuviimeksi Mies, joka myös saapui saman hyllyn eteen) ratkaisi… Nyt meillä on tuollainen kaunis kaksikko, jonka kuosilla on ihastuttava nimi Lamppupampula. Tarpeellinen tai -ton. Kaunis joka tapauksessa.

Kumpi vai molemmat?

En ole kiertokirjeihminen, en ole haasteihminen sitten ollenkaan. Kaikesta huolimatta nappasin tämän jostakin somemaailman syövereistä ja merkkasin siihen omat valintani. Näillä mennään kohti joulua ja päätyyn.

Tästä joulusta on tulossa taas erilainen. Olemme kaksin. Emme aio syödä itsiämme puhki, joten on pakko miettiä jouluruokien ja herkkujen määrää. Laadusta emme tingi emmekä makujen sinfoniasta. 

Suora linja

Pari viikkoa sitten sain luettua elämäni ensimmäisen kerran Seitsemän veljestä -eepoksen. En olisi pystynyt siihen ilman Juha Hurmetta. Tartuin tuohon nykysuomennokseen hyvin skeptisesti, mutta taas kerran sain huomata epäilyt turhiksi. Kirja vei mukanaan, kieli oli kivimäisen kaunosieluista, mutta ymmärrettävää ja kohtitulevaa. 

Eilen Mies asetteli punaisen rahin eläimet järjestykseen. Niitä sattui olemaan seitsemän. Ihan selvästi taain on Juhani ja edessä on Eero. Suora linja. 

 

Olen avoimesti kateellinen

Minulla ei ole piirtämisen lahjaa muuta kuin sen verran, että piirrän joskus jäniksiä. Yleensä niillä on lappuhaalarit, mutta löysin arkistosta tällaisen shortsiversion. Olen erittäin avoimesti kateellinen klaanimme kuvataiteellisille jäsenille. 

Jk. Tänään on klaanissa juhlapäivä! Anteronpäivänä juhlii nimipäiväänsä Laurilan vanhin ja Brahiksen isä ja poika. Vävyllä ja Annina -ystävällä on syntymäpäivät. Nimipäivää viettää myös Antti -isoveli. (Kun kirjoitin nuo kaikki, tuli mieleen radion puhelintoivekonsertti, jossa joku soittaja kysyy: Saako lähettää terveisiä? Luvan saatuaan latelee sitten kaikki mahdolliset ystävät, tuttavat, kumminkaimat, maitomiehet ja naapurin kissat…)

 

Hajatuksia 4

Törmäsin (kuv.) mainoksessa vaatteeseen, jonka väri oli tekstin mukaan puuronharmaa. Heti tuli mieleen kansakouluajan kylmä ja vetinen kaurapuuro. Ei aiheuttanut kovinkaan mukavia mielleyhtymiä. (Ja luultavasti se on vain valemuisto, ei oikea.) En ostaisi.

Pari viikkoa sitten tuli yhtäkkiä turvallinen olo selatessani sähköisiä takuukuitteja. Rikkaruohoraudan takuuaikaa on vielä jäljellä kaksikymmentäkaksi vuotta. Eihän tässä ole sitten mitään hätää! 

Hoosianna -tontut framille!

Tämä aamu on prime time Hoosianna -tontuille! Pitkä ja pimeä marraskuu on muutamaa päivää vaille selätetty, uusi kirkkovuosi alkaa tänään, aasit on liikkeellä ja kirkot (turvaväli)täyttyvät laulavista  ihmisistä - vaikka ei se yhteislaulu niin toivottavaa ole…Laurilan spartalaiseen joulunodotukseen tontut pääsivät eilen illalla. Siinä pianon päällä lauleskelevat, paitsi tuo yksi pieni oikeassa reunassa, joka kantaa joulukorttia. Muista koristeista ei puhutakaan ennen aatonaattoa. 

Onnentyttö

Olen sanonut varmaan tsiljoona kertaa, että olen onnentyttö, mutta sanon sen taas: Olen onnentyttö. Eilen mies lupasi leipoa saaristolaisrieskoja ja sulkeutui keittiöön. Minä istuskelin sen aikaa sohvannurkassa villapeiton alla ja katsoin monta jaksoa Syke-sarjaa. No, kun lounas oli valmis (juustoista paprikakeittoa ja rieskaa), kävi ilmi, että siinä samassa oli tehnyt myös pullataikinan ja leiponut korvapuusteja. Puolusteli tekoaan sillä, että kun uuni oli jo valmiiksi lämmin… En valita, molemmat oli hyviä! 

Välitän!

Tänään on Välittämisen päivä. Ikäihmisistä kannustetaan pitämään huolta. Sitähän me teemme oikeastaan joka päivä, kun tällä pientilalla kahdestaan elelemme ja olemme jo yli kuusikymppisiä… Tälle päivälle on vielä sopivasti jäljellä nuo kaksi marmeladisydäntä, Nam! 

Tilanne just nyt

Kuva on tältä aamulta ja omasta huoneesta. Viime yönä näkyi sataneen vähän reilummin lunta, joten ulkomaisema on kaunis. Sisämaisemassa on puuesineitä ja kyltti. Tekstikyltti, sillä pidän niistä tosi paljon. Aloitin neljän päivän vapaapäiväryppään nukkumalla hyvin ja pitkään. Voisin melkein sanoa hartaasti, vaikka se sana yleensä liittyykin uskonnolliseen sanastoon…

Spotify erehtyi ja minä myös!

 

Eilen oli jännittävä päivä. Tähän meidän hiippakuntaan valittiin uusi piispa, järjestysnumeroltaan viides. Lähdin lounaan jälkeen lenkille. En ole kuukausitolkulla kuunnellut lenkillä mitään, mutta nyt laitoin Hermannin soittamaan Spotifysta kävelymusiikkia. Spotify tarjosi vanhasta muistista minulle kahta vaihtoehtoa - Queenia ja Matti Johannes Koivua. Vähääkään miettimättä valitsin Queenin… Kävely kulki tosi hyvin ja kesken kaiken päähäni iski ajatus: onko tämä enne eli kuningatar voittaa Matin. Ei siinä valitettavasti käynyt niin. Odottelin kirkon kevättä, pelkään, että tuli takatalvi…

Ottamuksia 114

Olipa kerran vanha pieni kahvikuppi, jonka löysin muutaman kaverinsa kanssa kesäiseltä kyläkirppikseltä. Se sai seuraa pari vuotta myöhemmin teekaupasta ostetusta teemittalusikasta. Sopivat yhteen kuin lumiukko ja porkkana. Käyttäisin yhdistelmästä sanaa viehkeä. 

765 piparia!

Eilen pidin yksityisen talkoopäivän. Kerran vuodessa teen tämän vapaaehtoistyön eli leivon pikkupipareita seurakunnan adventti- ja joulutapahtumiin. Aikaa kului reilut kolme tuntia ja musiikiksi valitsin tällä kertaa Jouluradion. Ja minähän en ole minä, jos en harrastaisi yhteenlaskua! Uunista ulos, pelti kerrallaan, paperille muistiin ja talkoiden lopuksi ynnäys. Yhteensä 765 kappaletta! Ja neljästoista talkoovuosi! 

Vahva suositus!

Keväällä satsasimme suomalaiseen designiin. Ostimme Turusta tosi lämpimän villapeiton, pari pellavaista taviskokoista tyynynpäällistä ja kesällä vielä yhden jättikokoisen päällisen. Tuotteet muistuttavat meitä Laurilassa tuosta ihanasta kaupungista ja aivan ihanasta puodista. Jos satut kulkemaan Turussa, älä missaa Kristiinankadulla olevaa KUI Design -kauppaa! Tämä on vahva suositus! 

Hajatuksia 3

Entä jos olisikin ihan tavallista… Entä jos arki olisikin toivottua eikä pyhien välissä olevaa pakkopullaa… Entä jos joulukuusi koristeltaisiinkin vasta aatonaattona eikä marraskuun puolella… Entä jos tuoreen pullan tuoksu voittaisi kaikki huonetuoksut ja tuoksukynttilät…

Olen arkinen ihminen tunteita ja sisuskaluja myöten. Viihdyn enemmän arjessa kuin juhlassa. Jaan arkeani ja arjen sanomaa. Siksi olen se, mikä olen - Arkeilija.

Liisoja piisaa!

Omassa historiassani on kaksi Liisaa. Synnyin Liisa Mariasta ja synnytin Liisa Tarleenan. Heitä yhdistää moni asia - hyvä äitiys, savi/keramiikka, musikaalisuus ja hyvä huumorintaju. Nuorempi Liisa syntyi vanhemman Liisan äidin syntymäpäivänä ja tuo seikka on minua usein hiljaa hymyillä hykerryttänyt…

Nimillä on merkitystä. Tänään onnitellaan suvun naisia.

Hattaroita ja lakananpitsejä

On merkkipäiviä ja vuosipäiviä. Meillä on nyt viimeksi mainittu. Kolmekymmentäyhdeksän vuotta sitten oli Se Syksy, jolloin taivaalta satoi hattaroita ja lakananpitsejä, terälehtiä ja siemenkotia, saippuakuplia ja samppanjapulloja. Oli Se Syksy, jolloin työnteko hoidettiin vasemmalla kädellä ja kursiivilla. Oli Se Syksy, jolloin luettiin ja siteerattiin paljon runoja.

”Emme lupaa mitään,

kuitenkin pidän sinua kädestä

tämän puistotien matkan verran."

(Jyri Schreck)

Jk. Kuvassa ei ole puistotie vaan tienpätkä lähilenkiltäni. Tälläkin tiellä ollaan kuljettu käsi kädessä…

 

Temporaalinen harrastus: piispanvaalit

Minulla on ollut harrastuksia, jotka ovat tulleet, olleet ja menneet. Olen opiskellut kansalaisopistossa posliininmaalausta, japanin kieltä sekä ihan omatoimisesti kotikoneellisesti italian alkeita. Sitten on harrastuksia, jotka kulkevat edelleen matkassa mukana. Niitä ovat muun muassa lukeminen, kirjoittelu, kutominen, askelointi ja piispanvaalit. Seuraan vaalien kirjoittelua, valitsen itselleni aika varhaisessa vaiheessa jo suosikin ja sitten joko petyn tai iloitsen vaalien lopputuloksesta. 

Nyt on käynnissä piispanvaali omassa hiippakunnassamme. Olen toisen tukija, vaikka minulla ei ole äänioikeutta niissä vaaleissa. Eilen seurasin vaalikeskustelua ja kudoin. Ensi tiistaina selviää, kummasta tulee piispa ja mikä on suunta tästä eteenpäin. Varmaa on ainakin se, että tulevan piispan etunimessä on viisi kirjainta ja että se loppuu i-kirjaimeen…

Annoin joululle pikkusormen!

Eilen se tapahtui töissä! Annoin joululle pikkusormen! Sen verran tunnen kyllä itseäni (ja joulua) yli kuudenkymmenen vuoden kokemuksella, etten usko sen vievän koko kättä ennen kuin on Oikea Aika… Sytytin kolme tuikkukynttilää - yhden ikkunalle vanhan kirjevaa´an päälle, yhden sinisen norsun selkään matalan kaapin päällä olevalle tarjottimelle ja yhden kuvan osoittamalle paikalle. Ostin muutama viikko sitten naapurikaupasta sata tuikkukynttilää ihan omilla rahoillani, joten kaapissa on varastoa… No, seuraavaksi piti saada jouluista musiikkia ja valitsin samaa, jota sairaalassa viruessani kuuntelin päivä toisensa jälkeen. Jouluradio itsessään on minulle aina jäänyt vieraaksi, mutta sen jazzpuoli on ihan wau! Hyvin hiljaisella volyymilla (niin kuin sairaalassakin) ja silti jo sopivan joulutyylillä. Onneksi on tuo Pikkumusta, joka toistaa kaikkea pyydettyä! 

 

Hajatuksia 2

Suurin osa viherkasveistamme asustaa olohuoneen luoteisella ikkunalla. Aluksi siinä majaili vain pari anopinkieltä, mutta ne ilmiselvästi kaipasivat muita joukkoonsa. Siitä se sitten lähti… Olen ottanut kastelun ja (merilevä)lannoittamisen omaksi puuhakseni ja tapaan käännellä ruukkuja ja sanoa kasveille muutaman hyvän sanan kastelupäivinä. Ne osallistuvat keskusteluun voimalla hyvin. Mitä tästä opimme: Puhuminen kannattaa aina.