Olen aina ollut pullaihmisiä. (Joku voisi sanoa, että sen huomaa ulkonäöstä.) Olen leiponut kaksitoistavuotiaasta asti ihan tavallista pullaa - pikkupullia, korvapuusteja jne. Mies meillä leipoo myös ja tekee hyvää pitkoa mm.
Maanantaina sain töissä jälkiruokakahvin kanssa varsinaista Kismetpullaa - tiedättehän sen, että niin hyvää, ettei sanotuksi saa. Asialla oli ollut vuosikymmeniä leiponut emäntä. Kävin keittiössä kehumassa ja kysymässä hänen salaisuutensa. Meni ihan hämilleen kiitoksista... (Ja kokeilen itse leipoa hänen nikseillään, en kerro kiusallanikaan sinulle!)
Kiitos vinkistä. Pitääkin pitää joskus pullapäivä. Nykyisin tulee harvoin leivotuksi, kun syöjiä puuttuu. Itse en kovin monta pullaa jaksa syödä.
VastaaPoistaPullapäivä piristää, usko vaan!
Poista