Eilen oli merkittävä päivä. Kahdesta syystä.
Kuopuksella oli syntymäpäivä. Lahjominen tapahtui kyllä jo viikonloppuna, kun oltiin porukalla lapsenvahtikeikalla sillä aikaa, kun kuopus oli miehensä kanssa parin yön mittaisella virkistysreissulla. Onnittelukortti lähti postin matkaan maanantaina. Muistan vieläkin elävästi sen, kun tyttö syntyi ja kaikki tapahtui niin nopeasti että kätilöllä ei vielä ollut kaikki valmista vaikka minulla/meillä tytön kanssa oli.
Yhteinen pappeus täytti kolmekymmentä vuotta. Olin paikalla juhlamessussa tuomiokirkossa. Saarna oli hyvä, virret kauniita, mutta osa virsistä oli mielestäni liian hidasvauhtisia. Siitä pieni miinus. Minäkin saisin varmasti miinuksen (ja ison), kun ovella luki ettei liukuesteillä kirkkoon ja menin kuitenkin sinne icebugeilla...
Oli tuosta pappeudesta aikanaan kyllä hirveä huuto ja mekastus, vanhat parrat tutajaa vieläkin paheksuvasti:)
VastaaPoistaSama kai se on kuka sitä sanaa levittää ja julistaa, kauniimpiakin tuppaavat naiset alttarilla olemaan, patriarkkiset muumiot saa perustaa omat bileet jos huvittaa.
Aikanaan oli huutoa ja on vähän vieläkin...
Poista