(Sain tähän postaukseen aiheen, kun katselin eilen Aurajoen jäällä käveleviä ihmisiä. Itse kävelin ensin toista puolta ja sitten toista puolta. Matkaa kertyi kymmenen kilometriä ja sää oli ihanan keväisen aurinkoinen.)
Ennen kuin olin äiti, kävelin mielelläni jäällä. Suhtautuminen siihen muuttui, kun pyöräytin kaksi lasta maailmaan. Pelotti ja pelottaa jo ajatuskin moisesta. Sama juttu ukkosen kanssa. Ennen lapsia suorastaan nautin salamoinnista ja jyrähtelystä. Nyt pelkään niitä. - Onko äitiydellä tekemistä näiden asioiden kanssa?
Olen kans aina digannut myrskystä, kerran seisoin harjun vierellä ja ukkosmyrsky oli ihan päällä, siistiä.
VastaaPoistaSaattaa olla että sisäinen maailmankuvasi muuttui äitiyden tullessa kovastikin.
Uskon vahvasti tuohon muuttumiseen.
PoistaOn sillä. Mulle tuli korkeanpaikankammo, jäälle en uskalla mennä ja vesilläkin hermostuttaa. Kai se liittyy jotenkin itsesuojeluvaistoon tai siihen, että haluaa säilyä äitinä lastensa elämässä mahdollisimman pitkään?
VastaaPoistaHyvä, kun joku muukin tuntee ja tunnustaa tuon...
PoistaMinusta ei ole äitiydellä tekemistä tän jutun kanssa.
VastaaPoistaMä en pelkää ukkosta en ole koskaan pelännyt.
Jäitä pelkäsin lapsena ja edelleenkin. Lapsilleni olen yrittänyt välittää sitä tunnetta milloin voi mennä jäälle.
Kiitos, tässä blogissa saa ihan vapaasti olla eri mieltä!
Poista