Eilen illalla havahduin tosiasiaan, joka on tietysti tuttu jo vuosikymmenien ajalta. Ei siis mikään yllätys. No, joka tapauksessa fakta oli: Laurilassa on väriä ja värejä. Jokaisena aikana vuodesta, vaikka värikylläisyys nyt hieman korostuu tuon ihanan pääsiäisliinan vuoksi, jonka sain kirjoituspalkkiona yhdestä pienoisnäytelmästä. Vitivalkoista katalogi- tai katakombikotia meillä ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaan. Olen puhunut.
Ugh. Himottaisi sellainen kaksitasoinen, neliönmallinen seiskytlukuinen ruskea pöytä, mun esteettinen silmä on jäänyt siihen koukkuun. Kirjahyllykin vähän samaa tyyli jo. On muuten jännä että ruskea sopiii hyvin huonekaluihin mutta vaatteissa se oksettaa? Siis minua. Pidän kyllä valkoisista seinistä, isomman illuusion takia ja niitä on helppo tauluttaa mutta sellainen teräsputkimustaavalkoista kotia, ihan liia kliini, yäk. =)
VastaaPoistaValkoiset seinät minäkin hyväksyn...
PoistaMitä sellaisessa kokovalkoisessa kodissa uskaltaa tehdä?
VastaaPoistaMeidän koti eroaa teistä siinä, että kovin värikästä ei ole, mutta tavaraa on :D Uudempaa ja vanhaa. Moni vanha tavara on saanut meiltä kodin, kun joku on halunnut siitä luopua, kun ei enää olekaan sille paikkaa: vanha ompelukone, kerinpuut, ilmapuntari..vaikka mitä :)
Kokovalkoisessa kodissa ollaan siivosti ja kliinisesti!
Poista