Karkauspäivänä 2016

Tänään on karkauspäivä. Vinkvink vaan kaikille sinkkunaisille, että tänään voi kosia. Ja tiedoksi niille, joita kositaan, että on olemassa kaksi mahdollisutta moisessa tilanteessa - voi joko suostua tai sitten ostaa hametta tai mekkoa varten kangasta.
Tänään on myös nurinkurisuuksien päivä. Mitähän eriskummallista päivä tuo tullessaan...

Jk. Vaikka päivä on nimeltään karkauspäivä, en aio karata mihinkään. Töihin menen kiltisti ja olen siellä kymmenestä viiteen.

"Siitä meiän Marjatalle kasvoi poika kaunokainen."

Länsisuomalaisjuurisena on Kalevala jäänyt vähän oudoksi eepokseksi. Ehkä eniten riipii/kyrsii/korventaa/närästää se, että melkein kaikki asiat sanotaan kolmeen kertaan. Vähintäänkin. Jos länsisuomalaiset olisivat tehneet Kalevalan, se olisi huomattavasti ohuempi. Mieleni minun tekevi = haluan. Aivoni ajattelevi = ajattelen. Repikää siitä.

Suomalaisen kulttuurin päivää vietetään juomalla kahvia, syömällä ruisleipää, leipomalla perunarieskoja jne. Kannelta ei soiteta, kun sitä ei ole.

Jk. Minulla on kaima Kalevalassa. Se oli se tyyppi, joka meni metsään, söi puolukan ja tuli raskaaksi. Tapahtuneesta huolimatta olen aina uskaltanut syödä puolukoita. 

Toiveikas talvimieli

Eilen illalla saunan, iltateen ja kortinpeluun jälkeen mietittiin kolmisin (mies, esikoispoika ja minä), mikä olisi illan elokuva. Alkuillasta jo oli katsottu ja osin torkuttu Maltan haukka. Valittiin sitten kotimainen tv-elokuva Hamsterit. Elokuva on kolmiosainen ja jaksoimme katsoa 2/3. Tälle päivälle jäi siis viimeinen osa.

Talvi on näillä seuduilla armoton, on lause, jota Laurilassa on toisteltu talvi talvelta. Huovisen teksti on huljakkaan riemullista ja Pentti Siimes on Hamsterin roolissa juuri sellainen kuin pitääkin.  Aapo Vilhusen Rurik saa Hamsterista hyvän opastajan ja Kirsti Kemppaisen Tellu yrittää toppuutella miesten hankintoja parhaansa mukaan.
Tärkeintä on toiveikas talvimieli. Siihen kuuluu hyvät talvivarastot, niin elokuvassa kuin Laurilassakin...

Kilttien tekojen päivä - aiotko viettää?

Tänään on mm. Pistaasipäivä ja Kilttien tekojen päivä. Luultavasti vietän kumpaakin, sillä keittiön kuivatavarakaapissa on pistaasipähkinöitä ja vapaan viikonlopun ja esikoisen viikonloppuvisiitin vuoksi olen kiltillä tuulella. Kilttejä tekoja siis luvassa!

Eilen illalla kävin pitämässä kuoroharjoitukset ja nautin laulattamisesta, kun en ole sitä pitkään aikaan tehnyt. Laulut soivat hyvin, meillä oli hauskaa ja leppoisaa. Chicken skin -ilmiökin tuli yhden laulun aikana. Seuraavan kerran harjoitellaan kolmen viikon kuluttua ja sitten kiirastorstaina ja pääsiäisenä pukkaa keikkaa. 

Rakkaus lisääntyy jakamalla

Ihminen on kumma otus. Eilen illalla minulle iski ihan mieletön lapsenlapsi-ikävä ja pyysin sähköpostissa tuoreita kuvia, kun viimeksi olen jouluna poikaa nähnyt. Saatiin kuvia ja ikävä toisaalta lievittyi ja toisaalta taas ei. 

Nuorena sitä kuvitteli, että voisi rakastaa vain yhtä ihmistä, jos sellaisen sattuisi jostakin bongaamaan. Onnistuin bongaamaan (aivan harvinaislaatuisen yksilön) ja sen jälkeen olen rakastanut vaikka kuinka montaa. Eri tavalla, mutta yhtä lailla syvästi ja aidosti. Rakastan omiani ja myös kauempana asuvia vieraampia. Ja rakkaus vaan tuntuu lisääntyvän vuosi vuodelta...

Totuus vai omituista huumoria?

Jääkaappimagneeteissa voi olla totuus tai sitten omituista huumoria. Nämä kolme norjankielistä magneettia ovat kotiutuneet meille kirpparikierroksilta ja minua huvittaa suuresti se, että ne ovat niin ymmärrettäviä ja helppokielisiä. Aina välillä iskee puuska, jolloin magneetit saavat huutia ja uuden loppusijoituspaikan, mutta luulen noiden säilyvän meillä pitkään. 

Jk. Nyt iski silmiini ainakin yksi magneetti, joka lähtee! Teksti on: VENI, VIDI, VISA - Tulin, näin ja shoppasin. Onko kukaan kiinnostunut? (Nopein saa.) Voin postittaa tai tuoda, asuinpaikasta riippuen...

Jk2. Jos kukaan ei magneettia halua, pudotan sen ensi viikon alussa kirpparikassiin.

Carppaamista tässä ja nyt

Kun on talvi, kaikki odottavat kevättä ja laskevat päiviä siihen, kun saa taas kylvää ja kyntää ja kääntää maata. Kun on kevät, kaikki odottavat kesää. Ja kesällä sitten haikaillaan, että kohta päivät lyhenevät ja että ilmassa on jo selvästi syksyn tuntu. Syksyllä odotetaan talvea, ensilunta ja ensipakkasia. Ja siinä on taas vuosi mennä kierähtänyt ympäri.

Olen yrittänyt opetella elämään hetkessä. Vaikeata se on, perin juurin vaikeata. Kappelitöissä veisataan usein virttä, jossa puhutaan päivästä ja hetkestä kerrallaan. Siinä oikeastaan kiteytyy tuo carppaamisen idea. Hetki kerrallaan, tartu hetkeen. 

Jk. Eihän tuollaista sanaa kuin carppaaminen olekaan, mutta keksin sen juuri äsken. Carpe diem tuntuu turhan hienolta arkipäiväkäytössä...

Suosittelemisen arvoiset oliivikeksit

Oliivikeksit

200 g voita tai margariinia

1 dl parmesaaniraastetta

2 dl grahamjauhoja (korvasin hiivaleipäjauhoilla)

2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl timjamia

1 tl suolaa

0,5 dl hienonnettuja vihreitä oliiveja

4 rkl maitoa

1. Nypi rasva, juustoraaste, jauhot ja leivinjauheseos sekä mausteet muruseokseksi. Sekoita hiennotetut oliivit ja maito jauhoseokseen. Kääri taikina kelmuun ja anna levätä jääkaapissa puoli tuntia

2. Kauli taikina jauhotetulla leivinpöydällä levyksi ja leikkaa noin 5x7 cm -kokoisiksi kekseiksi  (käytin kuitenkin pientä sydänmuottia). Nosta keksit leivinpaperoidulle uunipellille.

3. Paista 200 -asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia tai kunnes keskit ovat kauniin ruskeita.

--

Ohjeen mukaan keksejä tulisi noin 30 kpl tuota kokoa. Pikkusydämiä tuli 130 kpl. Ohje voi olla peräisin ET-lehdestä, olen sen repäissyt joskus talteen.

Villasukkia ja virkattuja hiiriä

Eilisillan urakoinnin tuloksena sain iltakymmeneltä uudet villasukat jalkaani ja tunsin sekä jalkani että mieleni tosi lämpimiksi. Elämä ilman villasukkia olisi hyvin askeettista ja ehkä jopa aneemista. Kudon mielelläni, mutta päättelypuuha ei sitten aina oikein inspiroi. Tämän viikon tiistaina päätin päätellä ja siinä samalla istumalla päättelin viisi sukkaparia eli ne, jotka tämän vuoden aikana olin jo ehtinyt kutoa. Ne etsivät sopivat jalat itselleen sitten myöhemmin.

Jk. Kuvassa on kaksi yksilöä Helena-ystäväni virkkaamista hiiristä, jotka kotiutuivat Kettulaan elokuussa -00. Kaikkiaan hiiriä on kymmenen. Suloisia, söpöjä ja sisäsiistejä.

Koti alkaa koolla ja niitä on erikokoisia

Koti kirjoitetaan meillä isolla alkukirjaimella, sillä se on hyvin tärkeä paikka. Näin on ollut aina ja varmasti tulee olemaankin. 

Kotimme jutut: kirjat, levyt, muutamat viherkasvit, torkkupeitot, eriparihuonekalut, taulut, elokuvat, pehmoeläimet, ennen kaikkea värit jne. Kotimme sisustus: hieman kulunut ja vuosien mittaan virttynyt, mutta meidän mielestämme just-niin-kuin-pitääkin. Syksyllä ja talvella investoidaan kynttilöihin, keväällä taas leikkokukkiin. Keväällä, kesällä, syksyllä ja talvella elokuviin...

Downshiftausta

Pätkätyössä on pieni palkka, mutta vastaavasti enemmän vapaapäiviä. Nautin siitä, kun voin nukkua vapaana aamuna vaikka kello yhdeksään asti (kuten juuri äsken tein!) ja kuitenkaan ei tarvitse saman tien ruveta poukkoilemaan eessuntaas. Ei, nytkin istun yöpaitaisena sohvannurkassa kuorolaisilta saadun villapeiton alla kaikessa rauhassa. Illalla ajastin pyykkikoneen aloittamaan urakkansa puoli kahdeksalta ja päivän ensimmäinen työ onkin sitten pyykkien ripustaminen kuivaustelineelle. Nukuin niin hyvin ja sikeästi, etten kuullut koneen ääniä kahden oven takaa.

Viikonlopun olen töissä. Soitan sähköurkuja, flyygeliä ja kirkkourkuja ja veisaan. Lauantain asu on lähes musta, sunnuntaina vapaampi. 

Marjatasta ei tullut konmarittajaa, vaikka luki kirjan

Sain kirjastosta lainaan kirjan, jota olin odottanut ja joka oli nopealukuinen ja joka huvitti omalla innostuneisuudellaan. Nythän on trendikästä konmarittaa (Marie Kondo: KonMari -siivouksen elämänmullistava taika) ja sehän pitää suorittaa oikeaoppisesti, jos haluaa olla oikea konmarittaja ja viikaaja ja taittelija ja tavaroiden hyvästelijä. Huushollissa olevien tavaroiden ja vaatteiden pitää tuottaa iloa. Jos ei, ne voi heittää pois tai siis ne pitää heittää pois. Kierrättää nyt kuitenkin vaikka kirpparien kautta, jottei ihan roskariville. 

No joo. Ehkä minun tyylini on enemmän konjyrittämistä ja se sopii pirtaani paremmin. Viime vuonna poistin kotoa tuhat tavaraa. Tänä vuonna aion taas luopua sellaisista, joita en enää tarvitse. Vähän kerrallaan täysin vääräoppisesti eikä koko talon läpikäymistä yhdellä kertaa. 

Jk. Kuva ei tarkoituksella provosoi. Se vaan tuli järjestyksestä ja epäjärjestyksestä ensiksi mieleen ja silmiin.

Oranssia, valkoista, keltaista, pinkkiä

Joskus tai oikeastaan usein leikittelen väreillä. Sisustukseen pitää aina silloin tällöin etsiä jotakin tiettyä väriä, kun sen kaipuu iskee päälle. Tällä kertaa tein asetelman, joka oli vain hetkellinen... Vuoden kuudes sukkapari on samalla kertaa hempeä ja raikas. Minulle siitä tuli ensiksi mieleen appelsiini. Ja siitä se sitten lähti eli appelsiinitarjottimelle appelsiini ja sukankudin. Mietin lisää sopivia tavaroita ja huomasin pikkusakset kelpaaviksi. Seuraavaksi silmäni osuivat kirjahyllyssä olevaan kaleidoskoopin tyyppiseen pieneen leluun, jonka värit olivat juuri sopivia raitalangan väreihin. Sitten piti vain kääräistä keittiön pöydältä vahakangas syrjään, hakea Steve,  kiivetä keittiön tuolille ja napsaista kuva. Ai että minä rakastan värejä!

"Ruoki minua Sipin päivään asti ja heitä sitten hännästä hangelle!"

Oma piha yllätti taas kerran. Viime viikolla oli lähes-kevät ja tällä viikolla maisema on lumisempi kuin naismuistiin. Omenapuun oksat ovat paksuina lumesta ja mäntyjen runkoihin on ilmestynyt valkoisia merkkejä kuin leimauskirveen jäljiltä. Jos meillä asuisi postikorttikuvaaja, saisi hän juuri nyt parhaita mahdollisia kuvia talvikortteja varten.

Eilen oli Sipin päivä. Ennen vanhaan sikoja ja kanoja ruokittiin talviaika sisällä, mutta Sipin päivästä alkaen ne saivat itse etsiä ruokansa ulkoa. Varsinais-Suomesta on peräisin ohje siltä ajalta, kun kanat osasivat vielä puhua (häh, mitä ihmettä?!) hoitajalleen: Ruoki minua Sipin päivään asti ja heitä sitten hännästä hangelle.

Perunan ja parmesaanijuuston oiva resepti

Viime viikon kaupunkireissulla nappasin isosta kaupasta ruokaohjelehden (K-ruoka 1/16) ja kotona selasin sitä ja päätin kokeilla yhtä reseptiä. Kokeiltiin lauantaina ja lopputulos oli hyvä!

Parmesaaniperunat

6 uuniperunaa

1,5 rkl oliiviöljyä (meillä oli Myssyfarmin kylmäpuristettua luomurypsiöljyä)

0,5 tl mustapippuria myllystä (en mitannut, kunhan vain rouhin)

0,5 tl suolaa 

0,5 dl parmesaanijuustoa raastettuna 

Pese perunat hyvin juuresharjalla, sillä kuorikin syödään.

Halkaise perunat pitkittäin ja kuivaa ne talouspaperilla.

Voitele leikkauspinnat öljyllä ja jauha päälle pippuria.

Mausta suolalla.

Sirottele päälle juustoraaste ja asettele puolikkaat uunipannulle tai vuokaan.

Kypsennä 200 -asteisessa uunissa 40-50 minuuttia,

kunnes perunat pehmenevät ja pinta rapeutuu.

Hyvää ystävänpäivää!

Ystävyyteen kuuluu ylä- ja alamäkiä, rankkasadetta ja poutapäiviä, samanmielisyyttä ja kinastelua ja vaikka mitä. Ystävyydestä on kirjoitettu lauluja, runoja, kirjoja ja tehty elokuvia. Se on todellakin kaikkien niiden sanojen ja filmimetrien arvoista...

Ajattelen ystäviäni monta kertaa vuoden mittaan, mutta tänään erityisesti. Muutama kortti lähti matkaan, ajatuksia vielä monta kertaa enemmän. Kiitos, kun olet ystäväni!

Nopeat (ja mahtavan hyvät) banaanilätyt

Eilen varasin itselleni lounaskokkausvuoron ja tein yhtä meidän suosikkiruokaamme eli pinaattikeittoa. Tein myös jälkiruokaa ja sen reseptin/idean halusin jakaa muillekin...

Otetaan yksi banaani ja murskataan se haarukalla aika sileäksi mössöksi kulhoon. Rikotaan kaksi kananmunaa ja vispataan ne mössön sekaan tehokkaasti niin, että lopputulos muistuttaa taikinaa. Lisätään muutama tupsaus kanelia (tai vaihtoehtoisesti kardemummaa tai vaniljasokeria) ja otetaan paistinpannu lämpenemään. Sulatetaan pannulle vähän voita ja sitten lusikoidaan pieniä lättyjä paistumaan. Paistetaan, käännetään ja paistetaan. Pinotaan lautaselle.

Lättyjen kanssa meillä syötiin mustikoita ja turkkilaista jogurttia, johon sekoitin pari teelusikallista jääkaapista löytynyttä aroniahyytelöä ja hieman tomusokeria. - Näitä meillä tehdään toistekin, kun olivat mahtavan hyviä ja nopeatekoisia.

Vapaapäivän virtapistoke ja muuta mielenkiintoista (?)

Keittiön liitutaulussa luki eilisen kohdalla 'siivous' ja tämän päivän kohdalla 'kaupunki'. No, huomattiin sitten meteorologihemmojen informoivan lumisateesta juuri tälle päivälle ja päätettiinkin yhdessä tuumin vaihtaa päivien agendat ristiin. 

Eilinen päivä siis kului kirpparikierroksella ja kaupunkiasioilla. Kävin vaihtamassa Stevelle uuden virtapistokkeen kaiken varalta, kun Apple ystävällisesti asiasta oli informoinut. Kirppareilta löytyi mm. Tohtori tuli kaupunkiin -sarjan kaikki tuotantokaudet (eli 150 jaksoa), naulakkoon löytyi pikkumiehelle oma puuhenkari ja tulevaan kirjahyllyyn taas yksi Tammen kultainen kirja. Jne. 

Tämä päivä on omistettu ja pyhitetty siivoukselle ja järjestykselle, joten päivä voi olla Themis -jumalan päivä. Antiikin Kreikassa oli tuollainen jumalatar.

Jk. Meille on vuosien mittaan kerääntynyt tuollaisia pieniä rasioita. Ovat mielestäni tosi kauniita.

11.2. on 112

Hyvää 112 -päivää! Tänään on se päivä, jolloin kannattaa tarkastaa palovaroittimien paristot ja vaikkapa vaihtaa paristot uusiin. 

Hätänumero 112 on tarpeellinen numero, joten ethän ole niin tyhmä, että soitat sinne ja tiedustelet junan aikataulua / ilmoitat pihalla olevan oravan tuijottavan sinua / haluat tilata pizzan kinkulla ja tuplajuustolla / kysyt, milloin auto pitää katsastaa / valitat, että hotellihuoneen TV ei toimi / tivaat makaronilaatikon reseptiä / jne. Esimerkit kuulostavat keksityiltä, mutta valitettavasti ne ovat tosijuttuja eletystä elämästä...

Eliina, Elli, Eugenia, Hyacinthus, Renata, Scholastika, Selma, Sigge, Skolastika

Teemapäivä tänään on Sateenvarjopäivä. Oletettavasti se osuu täysin nappiin, sillä nyt parina päivänä on satanut silkkaa vettä. Myös Nastakenkäpäivää/Liukuestepäivää voisi viettää, kun tiet ja pihat on petollisen ja kavalan liukkaita. Nimipäiväsankareita ovat Elina, Ella, Ellen, Elna ja paljon muita, jos ruotsinsuomalaisten, saamelaisten ja ortodoksien nimipäiväsankarit otetaan mukaan - puhumattakaan sitten vanhempien kalentereiden sankareista, joihin otsikossa viittaan.

Jk. Kuva nyt ei liity yhtään mihinkään ja kaiken lisäksi tuunasin siitä mustavalkoisen, kun se oli väriversiona ätläkkä ja hailakka. Kuva kuvien joukossa enivei...

Mätsääkö teillä? Meillä ei, mutta ei haittaa!

Sisustusta(kaan) ei kannata ottaa perinjuurin vakavasti. Viisaiden kirjojen vastapainoksi voi kirjahyllyyn tehdä puuautojen parkkipaikan tai sitten autot voivat olla vaikkapa keskellä olohuoneen sohvapöytää. Kerran luin jostakin, että pönötysjuhlien kahvipöytään pitäisi laittaa joku ihan mieletön esine avaamaan keskustelua, joka juuri moisissa juhlissa voi olla väkinäistä ja lähes olematonta. 

Sisustuksen suhteen on moni varmasti repinyt pelihousunsa ja hiukset päästään ja menettänyt yöunensa. Kun kaiken pitäisi mätsätä ja sitten joku ei käykään tarkasti mietittyihin väreihin. Nykyään tähän löytyy ratkaisu: Facebook-kirpparit! Niillä voi myydä kaiken mätsäämättömän ja vääränvärisen, jos nimittäin haluaa. Toinen vaihtoehto on leikitellä kotona väreillä ja tyylisuunnilla. Teen mieluummin sitä.

Arkipäivän estetiikkaa

Esineiden kauneus on katsojan korvien vai pitäisikö sanoa silmien välissä... Löysin arkistosta tällaisen kuvan, joka on kevättalvelta -14. Minusta nuo kaikki esineet/tavarat on kauniita - vanhat värilliset juomalasit Keskipellosta, ruskeanharmaa pieni lasiastia joltakin kirpparilta, kuopukselta silloin huhtikuussa saatu syntymäpäivälahja (pieni puolenlitran kahvipannu ja siinä tulilatva), jo-vuosia-sitten ostetut Ratian hyllyt (meillä toimivat paremmin tuollaisina tasoina) ja Laurilan varaston perukoilta yli kaksikymmentä vuotta sitten löytynyt Aurinkopullo. Arkipäiväistä ja proosallista, mutta varustettuna pienellä ripauksella estetiikkaa...

Seitsemän viikkoa pääsiäiseen!

Laskiaissunnuntain aamua! Nyt on siis seitsemän viikkoa pääsiäiseen. Kokemuksesta voin sanoa, että sekin mennä hupsahtaa yhtä sukkelasti kuin jänöjussilta mäenlasku. Mäenlaskua puolestaan tällä tasamaatilalla on vaikea harrastaa, tosin luulen kyllä vaarin väsäävän ensi talvena pikkumiehelle liukumäen mielellään, jos vain lunta saadaan...

Laskiaisena laskeudutaan paastoon ja syödään viimeisen kerran lihaa ennen pääsiäistä. No, tuo jälkimmäinen rasti on helppo suorittaa. 

Tosi hyvä salaattiresepti!

Joskus on kivaa laittaa ruokaa tuntikausia ja joskus taas selviytyä siitä mahdollisimman helpolla. Eilen oli se jälkimmäinen pössis. Olen sitä mieltä, että salaattikeittokirjat on hätävarjelun liioittelua, sillä salaattiin nyt voi laittaa melkein mitä tahansa. Eilinen salaatti onnistui niin hyvin, että päätin kertoa ainesosat muillekin potentiaalisille kokeilijoille.

- jäävuorisalaattia

- suippopaprikaa

- tuorekurkkua

- kurpitsasalaattia purkista ja vähän purkin lientä

- sitruunatäytteisiä oliiveja

 - kylmäsavulohta muutama siivu saksilla silputtuna

- sitruunaöljyä muutama loraus

- pippurimyllystä pari rouhaisua

Jk. Kun kerran oli Runebergin päivä, niin salaatin nimi voi olla Fredrikan salaatti.

Yksin kotona

Jos kerran eilen aamulla heräsin kuuden jälkeen, nukuin tänä aamuna tositosi pitkään! Heräsin nimittäin vasta just äsken eli puoli yhdeksältä... Joten vielä olen yöpaitaisena (eilen se tosin oli asuna iltapäivään asti), tukka on pörrössä ja olo on vielä sellainen pöllämystynyt. Kyllä se tästä! 

Eilen katsoin kaksi elokuvaa, tänään ainakin luen Oneironia (olen puolessavälissä menossa) ja ehkä katson jonkin elokuvan. Päivän Runeberg-teemaan sopisi tietysti Runon kuningas ja muuttolintu, mutta sitä ei valitettavasti löydy Laurilan elokuva-arkistosta. Toisaalta voisin myös katsoa illalla elokuvan Yksin kotona 4, joka myös sopii päivän teemaan... 

Appelsiinimehua aamutuimaan

Neljän päivän vapaaputki! Heräsin tänään jo kuuden aikaan, sillä halusin syödä aamupalaa yhdessä parhaan kaverin kanssa. Vastapuristettu appelsiinimehu maistui tänäkin aamuna tosi hyvältä, samoin pienet karjalanpiirakat+munavoi ja vihreä tee. 

Muutamalle päivälle on nyt taas luvassa yksityistä vapaa-aikaa. Huomenna vietän Runebergin päivää ja nappaan pakastimesta nimikkotortun herkuttelua varten. Nautin sen lähes oikeaoppisesti punssilla kostutettuna, mutta en sentään aamiaisella kuten Johan Ludvig...

Valoksi toinen toisellemme

Tänään nimipäiväänsä viettävät Valo ja Hugo. Valon päivä on teemapäivä, jolloin taistellaan masennusta vastaan. Valo merkitsee meille kaikille paljon ja varsinkin sen lisääntyminen päivä päivältä, viikko viikolta. Teemapäivän motto on Toivoa on.

Mitä voimme tehdä? Olla valona toinen toisellemme, tuoda valoa teoillamme ja puheillamme. Valo voittaa lopulta, sen me tiedämme.

Hädässä ystävä ei bugaa!

Viikonloppukassiin tuli pakattua nämä nastakengät ja voin sanoa, että kannatti! Kaupungin katujen jalkakäytävät kun olivat niin mahdottoman liukkaat, että nokalleni olisin mennyt monta kertaa ja halannut maankamaraa, jos olisin taviskengillä ollut liikkeellä. Mutta nyt ei ollut mitään pelkoa moisista sattumuksista! Peilikirkkaita jalkakäytäviä oli hyvä mennä rouskrousk. Lumipahkuraisia paikkoja rääksrääks. Sulaa asfalttia krakskraks. - Parhaita hankintoja, voin myöntää ja kun jukuripääluonteellani viitsin ne aina silloin tällöin ottaa käyttöön...

Avasin okranvärisen oven kevääseen ja keväälle

Kevään ensimmäinen tulppaanikimppu löysi eilen tiensä olohuoneeseen. Väriksi olisin halunnut mieluummin kirkasta keltaista, mutta hypermarketin kukkavalikoima oli keltaisen suhteen jo hieman repsahtaneessa kuosissa. Tuo okran tyyppinen väri on oikeastaan aika mukava!

Eilen aamulla lähdin seitsemän maissa linjanautolla (niin kuin meidän lapset pieninä sanoivat) matkaamaan kolmensadan kilometrin ja reilun neljän tunnin matkaa. Kaksi ensimmäistä tuntia auton sisävalaistus oli torkkujaystävällinen eli olematon. Minäkin torkuin, sillä yöunet jäivät lyhyiksi. Ennen puoltapäivää olin perillä ja paras kaveri oli vastassa. Kotiin oli hyvä tulla. Ja töihin on kiva tänään mennä.