Kun on talvi, kaikki odottavat kevättä ja laskevat päiviä siihen, kun saa taas kylvää ja kyntää ja kääntää maata. Kun on kevät, kaikki odottavat kesää. Ja kesällä sitten haikaillaan, että kohta päivät lyhenevät ja että ilmassa on jo selvästi syksyn tuntu. Syksyllä odotetaan talvea, ensilunta ja ensipakkasia. Ja siinä on taas vuosi mennä kierähtänyt ympäri.
Olen yrittänyt opetella elämään hetkessä. Vaikeata se on, perin juurin vaikeata. Kappelitöissä veisataan usein virttä, jossa puhutaan päivästä ja hetkestä kerrallaan. Siinä oikeastaan kiteytyy tuo carppaamisen idea. Hetki kerrallaan, tartu hetkeen.
Jk. Eihän tuollaista sanaa kuin carppaaminen olekaan, mutta keksin sen juuri äsken. Carpe diem tuntuu turhan hienolta arkipäiväkäytössä...
Carppaaminen on ihan yhtä hyvä sana kuin halpuuttaminen (jopa parempi!) tai ysittäminen vai mikä se k-ketjun vastine halpuuttamiselle onkaan.
VastaaPoistaCarppaaminen on oikein hyvä sana.
Kunpa vain muistaisimme carpata, emmekä elää sitä sitku elämää ja kun emme muka ehdi niin selittelemme sitä mutkulla.
Carpataan. Elämä on liian lyhyt sitkuiluun ja mutkuiluun.
Tämä kommentti pelasti aamun ja tulee pelastamaan monta aamua, kiitos!
VastaaPoista