Runot kuuluvat ihmiselämään monessa kohdassa, jos niille annetaan lupa ja tilaa. Usein vauvaa onnitellaan runosäkeillä ja lopuksi vainajalle luetaan kukkalaitteen runomuotoinen teksti tai muistoadressin värssy. Ja tuossa välissä sitten voi olla koulurunoja, paatosrunoja, rakkausrunoja, merkkipäivärunoja, kronikoita ja loitsuja. Tiukantarkan mitallisia tai sitten mittaamattoman vapaita. Häkkilintuja tai villilintuja. Tai jotakin siltä väliltä eli joskus häkissä ja joskus vapaana.
Rakastan runoja. Meillä on muutama kirjahyllymetri runoutta ja runoiltoja aina ailloin tällöin. Syksyn mittaan varmasti taas suunnitteilla, ellen erehdy...
Jk. Ja runoista puhuttaessa muistan aina elävästi isä-Erkin muisteluksen siitä, kun iltamissa oli oltava pakollista ohjelmaa ennen tanssia ja siitä, kuinka väki hälisi ja joku huusi: Turpa kiinni sielä takana, nyt tulee runua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti