torstai 17. syyskuuta 2015

Kaksi oikein, kaksi nurin jne.


Syksyn sukkapaja on taas käynnissä. Kun näin tuota kuvan lankaa, päätin kutoa siitä itselleni ruskasukat. Eilen illalla sain ensimmäisen sukan valmiiksi ja viikonloppuna aloitan toista. Kutominen on meditatiivista ja se onnistuu samalla, kun katsoo elokuvaa / kuuntelee kuunnelmaa / kuuntelee musiikkia tai miestä.
Kouluaikana käsityö oli inhokkiaineeni. Pitkä matka on kuljettu niistä ajoista ja nykyään voin sanoa, että kutominen on mieluisaa puuhaa. Uskoakseni äiti-Liisa - taitava käsityöihminen - siellä tuonilmoisissa on iloinen moisesta kommentista...

2 kommenttia:

  1. Niin tuttua. Ei ollut käsityö munkaan suosikkiaineita koulussa, ei tosiaankaan. Ei uskoisi ekaluokan Ella-opettaja, joka yritti saada tämän Pöllön oppimaan kutomista ja kutomaan pannulapun, että tänä päivänä syntyy useita sukkia ja lapasia talven aikana.
    Se ensimmäinen pannulappu, se on jo kadonnut, se oli punainen, edestakaisneuletta. Muuten hyvä, mutta siinä oli nyrkin mentävä reikä keskellä! Ei ollut pudonnut silmukoita, en ollut lisännyt silmukoita, en ollut kaventanut, en ollut tehnyt mitään muutakaan selitettävissä olevaa, mutta niin vain siinä oli reikä. Eikä sitä opettaja saanut korjattua, kun olin jo ehtinyt tehdä pannulappuni muuten valmiiksi.

    Mummu minulle opetti kantapään salat ja peukakiilan myös :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi! Minulla on muisto kouluajan yhdestä kaulaliinasta, joka oli toisesta päästä huomattavasti leveämpi ja reikä siinäkin keskellä... Opettelin kantapäät sun muut sitten ihan itse kymmeniä vuosia myöhemmin ja nyt en luopuisi kutomisesta millään!

    VastaaPoista