Tänään tulee kuluneeksi kaksikymmentä vuotta siitä, kun runokirjoistani ensimmäinen julkistettiin. Seuraavana vuonna ilmestyi toinen ja sen jälkeen olen kyllä kirjoittanut hyvin paljon kaikenlaista, mutta en kansien väliin. Joskus tulee selailtua omia kirjoja ja tunnustan tekstin omakseni, vaikka itseäni en joka runosta enää löydäkään. Maailma muuttuu, me sen mukana.
Ehkäpä tuon henkilökohtaisen merkkipäivän kunniaksi myös yksi runo:
Kukaksi kutsut
vaikka höytyvät jo lentävät.
Sokea ja hupsu taidat olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti